Moments

Vapausloikka.

2012-02-16T12:02:00.000-08:00

Olen pantannut tätä blogikirjoitusta ihan hirveän kauan. Ajankohtaisemmat postaukset ovat vain aina menneet edelle. Lomalta paluun jälkeen päiväni ovat venyneet 12 tuntisiksi. Olen rientänyt lähes joka päivä töiden jälkeen johonkin palaveriin. Mutta tälle tulee loppu nyt. Nimittäin…

Olen irtisanoutunut päivätyöstäni.

Päätös syntyi Koh Makilla. Saavutin itseni kanssa niin suuren tasapainon, rauhan, hyvän olon ja flown, että lopulta minun ei tarvinnut enää esittää itselleni kysymystä, mitä minun tulisi tehdä. Töihin paluu ei ollut enää vaihtoehto. Hyvän olon ja harmonian jatkuma sen sijaan tuntui täysin luonnolliselle.

Suomeen ja töihin palattuani, viimeinen päivä tammikuuta, marssin esimieheni puheille sydän pamppaillen ja varmana siitä, ettei uutisiani oteta vastaan positiivisin mielin. Esimieheni osoittautui kuitenkin varsin lempeäksi. Hämmästyksekseni hän oli todella iloinen puolestani ja kannusti kuuntelemaan itseäni. Kaikki kollegani, sekä tutut että tuntemattomat, ovat olleet aivan ihania. Kaikki ovat kannustaneet minua ja ovat innoissaan siitä, että joku uskaltaa kuunnella itseään ja oikeasti irrottautua oravanpyörästä, mistä moni puhuu, mutta harva toteuttaa sitä. Olen valtavan kiitollinen saamastani kannustuksesta!

Viimeinen työpäiväni on tämän kuun viimeinen päivä, 29.2. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Valotan sitä nyt hieman.

Jo viime syksystä lähtien olen kehitellyt rakkaan ystäväni Jutan kanssa ideaa hieman suuremmasta projektista. Matkan varrella on tullut vastaan niin ylä- kuin alamäkiäkin. Olin asettanut itselleni turvallisen suunnitelman, että sanoudun irti päivätyöstäni vasta, kun jokainen palikka on loksahtanut kohdalleen ja minun ja Jutan projektin toteutuminen olisi 100 % varmaa. Koh Makilla kuitenkin ymmärsin, että nyt on se aika, jolloin minun tulee vapauttaa aivan kaikki energiani ja inspiraationi tämän sekä omien juttujeni luomiseen huolimatta siitä, että päästäisin samalla irti myös taloudellista turvasta. Jutan ja minun projektin toteutuminen alkaa näyttää jo hyvältä, mutta täyttä varmuutta siitä, kuinka asiat toteutuvat ei vielä ole. Viemme kuitenkin projektia eteenpäin koko ajan, vielä en voi hiiskua asiasta sen enempää, mutta olkaa kärsivällisiä, hyvää kannattaa odottaa!

Maaliskuussa puuhastelen omien kurssieni kanssa. Minun ja Outin Glowing Beauty-kurssi täyttyi heti ja maaliskuun lopussa on tulossa Outin kanssa toinen kurssi, joka on jota kuinkin teemalla raw food level 2. Luvassa siis on hieman vaativampia herkkuja ja kurssilla käytämmekin esimerkiksi kuivuria. Myös Jutan kanssa järjestämme kurssin la 10.3, laitan siitä infoa pian, kunhan saamme lyötyä teeman lukkoon (toivomuksia saa esittää!). Tällä hetkellä minulla ei ole vakituista työhuonetta, sillä irtisanoin Kulmahuoneen ja vuoden vaihteessa ennen reissuun lähtöä. Enteilin jo tuolloin, että on parasta luopua työhuoneesta, kun olen kuukauden poissa ja sen jälkeen olisi vain ajan kysymys, milloin alkaa tapahtua suurempia muutoksia. Minun ja Outin kurssit ovatkin siis Elävän Ravinnon Yhdistyksen tiloissa ja Jutan kanssa saamme puolestaan käyttöömme aivan mielettömän ihanat ja valoisat Nita Wellnessin tilat Tehtaankadulta.

On oikeastaan vaikea kuvailla miltä minusta tuntuu nyt. Päällimmäinen tunne on rauha ja luottamus. Samaan aikaan suunnaton ilo, kiitollisuus ja inspiraatio. Vapaus. Hyvä olo kokonaisvaltaisesti. Suurin osa jättää unelmansa toteuttamatta taloudellisten syiden vuoksi. Ja aivan sama syy minullakin on ollut, miksi vitkuttelin päätökseni kanssa näin pitkään. Mutta tuo vitkuttelu oli juuri oikean mittainen. Tarvitsin aikaa asian käsittelyyn. Tällä hetkellä minulla on vain järjetön luottamus siitä, että tulen pärjäämään. Paino sanalla järjetön. Sillä välillä järjen ääni tulee huutelemaan minulle, että olen vastuuntunnoton ja täysin vailla järkeä, kun luovun säännöllisestä kuukausipalkasta ja hyppään sen sijaan täysin epävarmalle pohjalle. Vaikka näitä ajatuksia tulee mieleeni päivittäin, niihin ei sisälly enää suurta tunnelatausta. Ne eivät tunnu enää pelkona kehossa. Ajatukset käyvät mielessä ja menevät sitten pois. Minä vain uskon ja luotan. Koh Makilla käsittelin vielä pelkoani, välillä itkin sitä pois, välillä kirjaimellisesti juttelin universumille ja pyysin, että se pitäisi minusta huolta ja antaisi minun luottaa omaan voimaani epävarmuuden keskellä. Universumille juttelu voi kuulostaa hihhulille, mutta keksikää itse sille parempi nimitys. Uskon, että jokainen käy jossain vaiheessa elämäänsä samanlaista juttelua itsensä kanssa. Minulle siitä on tullut melkein päivittäistä.

Nyt ajattelen niin, että vastuuntuntoa on ottaa vastuu itsestään, omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Eritoten vastuuntuntoa on kantaa vastuuta omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Arvostan hyvinvointiani niin paljon, että en voi jatkaa itseni tukahduttamista päivätyössä, joka käytännössä supistaa kaiken energiani ja intoni. Joka tuntuu kehossani voimattomuutena ja väsymyksenä. Joka aiheuttaa minulle alhaisen motivaation ja saamattomuuden tunteen. Tätä on jatkunut jo neljä vuotta. Pidemmässä juoksussa olisin varmasti aiheuttanut itselleni jonkin henkisen tai fyysisen sairauden.

Tiedän, että lukijoideni joukossa on paljon ihmisiä, jotka haaveilevat elämässään jostain isommasta muutoksesta. Päivätyön jättäminen ei välttämättä ole se oikea ratkaisu kaikille, mutta toivon, että kukaan ei jätä toteuttamatta elämässään sitä mistä haaveilee. Me ansaitsemme kaiken hyvän mitä ikinä haluamme! Maailmankaikkeudesta ei hyvä lopu kesken, sitä riittää ihan joka ikiselle. Jos haaveilee muutoksesta, on ruvettava toimimaan ja mikä oleellisinta, on muutettava ajattelutapojaan.

Olen valtavan kiitollinen siitä, millaisia ihmisiä minun ympärilläni on ja miten suuren tukiverkoston ne ovat muodostaneet. Ilman heitä olisin tuskin kuuna päivänä uskaltanut ottaa moista loikkaa, saatika edes tietäisi mitä elämältäni haluan. Ihmiset ympärilläni ovat olleet minulle peilejä ja auttaneet minua oppimaan ja löytämään itsestäni sen, mitä todella olen. Auttaneet olemaan minä.

Toivon suunnattoman paljon, että muutoksesta haaveilevilla kohtalotovereillani olisi tarvittava tukijoukko ympärillään. Ja mikäli niin ei ole, suosittelen lämpimästi Milin luona käymistä säännöllisesti tai Outin life coachausta tai vaikka molempia. Outihan valmistuu nyt life coachiksi ja onkin muuten Suomen ensimmäinen life coach, jolla on psykologitausta. Outi tarvitsi itselleen vielä ennen valmistumistaan harjoitusvalmennettavia ja minä sain viimeisen paikan. Meillä oli eilen ensimmäinen vaurausvalmennus-sessio. Tykkäsin siitä kovasti ja tein myös uusia oivalluksia tunne- ja kehotasolla, vaikka pidänkin itseäni jo hyvin tietoisena niistä asioista.

Noniin, tämä kirjoitus venyi ja tästä aiheesta voisin lörpötellä vielä pidempäänkin. Uudet seikkailut odottavat, vielä parisen viikkoa töitä ja muutoksen tuulet puhaltavat sitten oikein kunnolla. Tämä blogi on ollut alusta saakka vahvasti osa muutosprosessia. Toivottavasti olette mukana myös uusissa seikkailuissa, ja kiitos, että olette olleet tähänkin asti!

Kuva: a life of perfect days

Raw Grandiosa!

2012-02-13T11:38:00.000-08:00

Mamma mia oh dear God good Lord! Olen sanaton! Otin juuri kuivurista raw pizzan enkä ollut uskoa makunystyröitäni! En ole ikinä tehnyt mitään yhtä hyvää roofuudia! Raw Grandiosa, tässä vasta pizza!

Olen testaillut raw pizzoja vaikka millä ohjeilla aina The Raw Chef Russell Jamesista huippukokki Matthew Kenneyn resepteihin, mutta enkä ole koskaan ollut tyytyväinen pohjaan! Kunnes Ravintolapäivänä keskustelin ystäväni Toman kanssa, joka on kävelevä raw food-tietopankki ja -reseptikirja. Hän oli sitä mieltä, että yksinkertainen toimii ja suositteli testaamaan pohjaan pelkästään liotettua tattaria ja pellavansiemeniä ripauksella suolaa ja pippuria. Ja kyllä! Pohjasta tuli aivan täydellinen! Tässä sen taas näki, kun ei lähde turhia kikkailemaan niin syntyy ne parhaat jutut.

Pohjasta tuli juuri sopivan rapea tattarin ansiosta, mutta pehmeä ja aivan täydellinen leikattava. Pizza pysyi kasassa, ei halkeillut eikä ollut lötkö. Täydellisen maun salaisuus piili siinä, että pizza laitetaan uudelleen kuivuriin täytteiden levittämisen jälkeen. Näin maut syvenevät ja kastikkeet vetäytyvät hieman ja jos pohja olisikin kuivunut liian rapeaksi, niin tässä se pehmenee juuri sopivasti.

Täytteeksi heittelin ihan perusjuttuja. Tomaattia ja ohueksi slaissattua paprikaa. Olisin laittanut raw oliiveja, mutta olivat loppu Ekolosta. Tyydyin perus kalamataan. Tomaattikastikkeen kruunasi valkosipuli ja juustokastikkeen sitruunan kuori sekä oluthiiva. Ja päälle tuoreita yrttejä: basilikaa, oreganoa ja rucolaa.

Raw Grandiosa

Pohja

4 dl yön yli liotettuja tattarisuurimoita

1 dl yön yli liotettuja pellavansiemeniä

ripaus laatusuolaa (kalaharin suola, ruususuola)

mustapippuria myllystä

1 tl kuivattua oreganoa

Huuhtele liotetut tattarit huolellisesti. Valuta pellavansiemenistä liika vesi pois. Hienonna ainekset monitoimikoneessa tasaiseksi taikinaksi. Levitä kuivurin pellille ja kuivata yön yli 40 asteessa, noin 9 tuntia. Vaihtoehtoisesti voit kuivata pohjan myös kiertoilmauunissa luukku raollaan. Pohjan tulee rapea, mutta pehmeä.

Tomaattikastike

5 aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyä, liota pari tuntia)

2 tomaattia

3 kuivattua taatelia (liota pari tuntia)

1 valkosipulinkynsi

1/2 sitruunan mehu

2 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna

mustapippuria myllystä

ripaus laadukasta suolaa

1/2 tl paprikajauhetta

1/2 tl kuivattua oreganoa

Blendaa ainekset sileäksi kastikkeeksi. Levitä kuivuneen pizzapohjan päälle. Aurinkokuivattuja tomaatteja, joita ei ole säilötty öljyyn myydään mm. Ekolossa, Ruohonjuuressa, Punnitse & Säästässä ja EkoSeGo-nettikaupassa.

Juustokastike

1,25 dl cashewpähkinöitä (liota pari tuntia)

1/2 sitruunan mehu sekä raastettu kuori

2 rkl oluthiivahiutaleita

ripaus laadukasta suolaa

1 rkl omenasiiderietikkaa

1/2 kuivattua valkosipulirouhetta

mustapippuria myllystä

vettä

Blendaa kaikki ainekset pienessä vesimäärässä aivan sileäksi kastikkeeksi. Käytä vettä vain sen verran, että saat koostumuksesta sileän. Levitä juustokastike tomaattikastikkeen päälle varovasti.

Täytteet

2-3 tomaattia

1/2 keltainen paprika

raw oliiveja (Ekolo, Ruohonjuuri, EkoSeGo)

tuoretta basilikaa

tuoretta oreganoa

tuoretta rucolaa

Siivuta tomaatit ja paprika ohueksi. Asettele pizzan päälle. Lisää joukkoon muutama oliivi. Silppua hieman päälle tuoretta basilikaa ja oreganoa ja laita pizza 1,5-2 tunniksi vielä kuivuriin, jossa se lämpenee ihanasti ja maut tiivistyvät ja koostumus saa viimeisen silauksen. Laita rucola pizzan päälle vasta kun otat sen kuivurista.

Key Lime Pie.

2012-02-12T05:22:00.000-08:00

Outin kanssa järjestämäni Glowing Beauty-kurssi täyttyi nopeammin kuin osasimme odottaa. Mahdollisia peruutuspaikkoja varten voi kuitenkin edelleen ilmoittautua minulle osoitteeseen hetkia(at)gmail.com.

Testailin tänään kurssin menua varten key lime pieta. Resepti tulee varmasti elämään vielä, mutta laitan tänne jakoon jo yhden version. Itse en pidä liian pähkinäisistä kakuista ja raw herkuista. Liian tuhtia kakkua ei voi kutsua kauneusruoaksi eikä ylenmääräinen pähkinöiden syönti ole terveellistäkään. Päin vastoin, pähkinät ovat raskasta tavaraa ruoansulatukselle ja siksi niitä tulisikin nauttia kohtuudella. Pähkinät tulee myös aina liottaa ennen syömistä, jotta entsyyminestäjät poistuvat ja elimistö pystyy hyödyntämään pähkinöiden sisältämät ravinteet. Lisäksi liotus auttaa ruoansulatusta myös pilkkomaan pähkinät. Ja toimiva ruoansulatushan on kauneuden sekä terveyden perusta. Hyvä nyrkkisääntö on noin kahdeksan tunnin liotus, sen jälkeen huuhtelu ja valuttaminen.

Suosittelen liottamaan pähkinöitä suuren määrän kerrallaan ja heittämään ne sitten kuivuriin muutamaksi tunniksi. Näin varastossa on aina valmiiksi liotettuja, mutta kuivia pähkinöitä. Märät pähkinät eivät nimittäin maistu kovin hyvälle sellaisenaan esimerkiksi salaatissa, mutta kakkupohjiin, pyöryköihin ja murekkeisiin kosteat pähkinät sopivat puolestaan hyvin. Tämä saattaa kuulostaa hankalalta, mutta liottamisesta ja kuivattelusta tulee nopeasti tavallista arkipuuhaa.

Mutta takaisin limepiirakkaan. Halusin kehitellä pähkinättömän piiraan reseptin, joka olisi herkullinen, mutta ei liian tuhti. Pohjaan tulikin hieman manteleita ja auringonkukansiemeniä taatelien lisäksi ja täyte valmistui puolestaan avokadosta. Pähkinätön kokeilu ei mennytkään aivan putkeen ja kuvassa näkyvässä valkoisessa kuorrutuksessa onkin hieman cashewpähkinöitä sen vuoksi, että raikkaan vihreästä täytteestä tuli tunkkaisen vihreää, sillä käyttämäni agavesiirappi oli tummanruskeaa. Esteetikkona en voinut jättää piirasta tunkkaisen näköiseksi ja kehittelin nopeasti päällisen sen ulkonäon pelastamiseksi. Suosittelen siis käyttämään makeutukseen joko hunajaa tai vaaleaa agavea, joka ei värjää täytettä.

Key Lime Pie

Pohja

1,5 dl manteleita (liota 8h)

1/2 dl auringonkukansiemeniä (liota 8h)

1,5 dl kuivattuja taateleita (liota pari tuntia jos ovat kivikovia)

1 rkl lucumaa

1 rkl kookoshiutaleita

1 tl luonnonvaniljaa

Hienonna mantelit, siemenet ja taatelit monitoimikoneessa muruksi. Lisää loput ainekset ja hienonna vielä muutama kierros. Taikinan tulee jäädä murumaiseksi. Painele taikina noin 20 cm halkaisijaltaan olevaan piirasvuokaan. Itse käytin minivuokaa ja tein lopuista pyöreillä leivontamuoteilla pikkukakkuja. Laita pohja pakastimeen siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Täyte

2 pehmeää avokadoa

3 limen mehua

1 limen raastettu kuori

1 dl agavea tai hunajaa

1 tl luonnonvaniljaa

1/2 rkl lucumaa

vettä

Soseuta kaikki ainekset blenderissä täysin sileäksi. Käytä vettä vain tarvittava määrä, että massa sekoittuu hyvin. Kaada pohjan päälle ja jähmetä pakastimessa muutama tunti.

Kuorrutus

1 dl cashewpähkinöitä (liota pari tuntia)

1/2 dl kookosöljyä sulatettuna

1 tl luonnonvaniljaa

1-2 rkl lucumaa

vettä

Sekoita ainekset sileäksi kastikkeeksi blenderissä. Kaada jähmettyneen täytteen päälle. Koristele raastetulla limen kuorella sekä kookoshiutaleilla.

Sertifioitu kakunmaistajani Virve tulee koemaistamaan piiraan tänään. Katsotaan millaiset arvostelut tulevat, vai joudunko jatkojalostamaan reseptiä vielä paljonkin!

Ihanaa sunnuntaita, minä lähden joogaan, kerrankin näin iltapäivällä :)

Kauneusruokaa!

2012-02-09T09:59:00.000-08:00

Puolitoista viikkoa Suomessa oloa takana ja on jo ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Kaikesta en ole ennättänyt teille vielä kertoakaan, mutta bloggausaiheita siis riittää :) Tähän väliin kuitenkin ilmoitus minun ja oman kokkiguruni Outin seuraavasta kokkaussessiosta! Outi laittoi mainoksen blogiinsa eilen illalla ja paikat ovat täyttyneet hurjaa vauhtia, enää on vain viisi paikkaa jäljellä!

Järjestämme sunnuntaina 4.3 klo 13-17 Elävän Ravinnon Yhdistyksen tiloissa Museokadulla Glowing Living Energy Food-kurssin. Teemana on siis kauneusruoka. Kurssin alussa kerron tarkemmin ruoka-aineiden vaikutuksesta ihon ja hiusten hyvinvointiin, sekä keinoista, joilla kuka tahansa voi lisätä omaa ulkoista hehkuaan. Kokkaamme yhdessä simppelin menun, joka on täynnä elinvoimaa ja luonnon omaa energiaa. Lisäksi Outi johdattelee aloittelijoita idätyksen, versottamisen ja hapattamisen saloihin eli nimenomaan elävän ravinnon keittiön taikakeinoihin, joilla voimme itse luoda kaikkein ravinteikkainta kauneusruokaa, jossa todellakin on se glow! Täydellinen aloitus tälle keväälle!

Kurssi sopii loistavasti muutosta kaipaavalle, kokkausinspiraatiota hakevalle, elävästä ja raakaravinnosta kiinnostuneelle aloittelijalle tai jo kokeneemmallekin elävän ravinnon kokille.

Ilmoittaudu minulle meilillä hetkia (at) gmail.com. Kurssin hinta on 76 € (sis. ALV 23 %), ERY:n jäsenille 10 % alennus.

Infopostaus Koh Makista.

2012-02-07T10:33:00.000-08:00

On vihdoin aika saattaa päätökseen postaukseni kuukauden mittaisesta joogaretriitistä Koh Makilla. Takana on ehkä elämäni paras kuukausi, jota muistelen monessakin mielessä varmasti loppuelämäni.

Kuukauden elo paratiisissa turkoosin veden ja valkoisten hiekkarantojen äärellä teki keholle ja mielelleni ihmeitä ja palasin takaisin keskelle kylmintä talvea uutta inspiraatiota ja energiaa hehkuen, puhumattakaan siitä mitä kuukauden intensiivinen harjoittelu Petrin ihanassa opetuksessa sai aikaan joogaharjoitukselleni. Nyt on kuitenkin lupaamani infopostauksen vuoro. Kaipasin itse vuosi sitten retriitistä enemmän infoa ja varsinkin ihmisten kokemuksia, joten tiivistän muutamia seikkoja tähän helpottaakseni samaisesta retriitistä haaveilevien elämää.

Retriitti järjestetään joka vuosi samaan aikaan, tammikuussa. Tänä vuonna se meni hieman helmikuun puolelle. Voit itse valita mille viikoille osallistut vai viivytkö kokonaisen kuukauden. Tänä vuonna osallistujia oli yhteensä yli 60, joista osa viipyi vain viikon ja osa alusta loppuun saakka. Kiireisintä (lue kuuminta ja ahtainta joogashalassa) oli viikkoina 2 ja 3, jolloin harjoittelimme kolmessa ryhmässä. Ensimmäinen ryhmä aloitti klo 4.45, seuraava klo 6.15 jne. Saat itse päättää mihin ryhmään menet.

Ohjelmaan ja retriitin hintaan sisältyi lisäksi päivittäiset tekniikka- tai keskustelutunnit, pranayamaharjoitukset sekä meditaatio. Lisäksi valittavana oli myös Måns Broon joogan filosofia-kurssi (75 €/1 vko tai 150 €/2 vkoa) sekä Petrin Energy Healing & Asana Adjustment-workshop (100 € per viikko). Jos valitset molemmat workshopit on yhteishinta 400 €, eli tämä on kaikista edullisin vaihtoehto. Workshoppeihin voi osallistua kuka tahansa. Asana-avustuskurssi ei missään nimessä tarkoita, että sen jälkeen voisi alkaa avustajaksi, mutta se antaa omaan harjoitukseen ja tekniikoihin syvempää ymmärrystä ja toki siitä on hyötyä avustajaksi haaveilevalle tai jo avustajana toimivalle.

Vaikka workshopit olivat hurjan mielenkiintoisia, niin toisaalta välillä tuntui, että päivät täyttyivät ohjelmasta vähän turhankin paljon. Keskiviikkoisin ja lauantaisin oli vapaapäivät, jolloin teimme retkiä esim. Koh Changille, Tratiin ja Santaburiin. Retkille osallistuminen maksaa erikseen keskimäärin noin 1000 BHT per retki, riippuen osallistujamäärästä. Itse osallistuin parille retkelle, mutta loppuvaiheessa halusin viettää vapaapäivät Koh Makilla, sillä saarella on myös todella mielenkiintoisia ja ihania paikkoja.

Saari itsessään on ympärysmitaltaan noin 27 km ja siellä on parisenkymmentä resorttia. Retriitti pidetään siis Koh Mak Resortilla, jonne Petri ja Juha ovat yli 10 vuotta sitten rakennuttaneet joogashalan (joka oli muuten alun perin puinen ja ilman seiniä!). Joogashalan alakerrassa sijaitsevat keittiö sekä ruokailutilat.

Majoitusvaihtoehtoja on muutama erilainen. Itse valitsin Comfort D-type majoituksen. Bungalowissamme oli ilmastointi, jota tosin käytimme vain hetken ennen nukkumaanmenoa sekä lämmin vesi. Biitsille oli matkaa parisenkymmentä metriä. Comfort B-type oli pari neliötä D:tä isompi, mutta itse en nähnyt mitään syytä, miksi olisin maksanut siitä enemmän. B-tyyppiin on kuitenkin saatavilla lisävuode, joten siinä voi majoittua kolmenkin hengen kaveriporukalla. Jos haluat majoittua yksin, maksaa se melko paljon enemmän per viikko. Siksi kannattaakin ilmoittaa minkä majoitusvaihtoehdon haluaa ja olla valmis jakamaan huone jonkun tuntemattoman kanssa, jollei matkusta kaverin kanssa. Joogit ovat mukavaa sakkia, joten yhteiselo sujuu varmasti useimmiten hyvin :)

Standard-bungaloweissa ei ole ilmastointia, mutta niissä on tuuletin. Ne ovat myös kooltaan pienempia, kuin B ja D. Sopii kyllä kahdelle hengelle, mutta jos aikoo viipyä kokonaisen kuukauden, on kivempi olla hieman enemmän tilaa tavaroille, joten valitsisin mieluummin D-tyypin. Ystäväni joutuivat (tai saivat) asumaan yhden viikon Deluxe-bungalowissa (kylläkin Comfort B:n hinnalla), sillä asumisjärjestelyjä jouduttiin välillä säätämään, kun osa porukasta oli lyhyemmän aikaa kuin osa. Deluxessa oli yläkerrassa yksi huoneisto ja alakerrassa yksi. Olivathan ne hienompia, kuin Comfort-bungalowit, mutta ensinnäkin kauempana biitsistä ja lisäksi säilytystilaa ei ollut nimeksikään, joten tavaroita joutui pitämään suurimmaksi osaksi rinkoissa. En siis itse maksaisi Deluxesta enempää. En tiedä majottuiko kukaan Luxury-taloissa, mutta itse en näe joogaretriittiä sellaisena luksuslomana, että haluaisin moista vaihtoehtoa. Kaikenlisäksi luksustalot sijaitsivat syrjemmässä kuin muut bungalowit, eivät ihan niin kivalla paikalla.

Päivään kuului neljä ateriaa; aamiainen, lounas, välipala ja illallinen. Aamiaisella oli tarjolla tuoreita hedelmiä, jogurttia, munia, puuroa, paahtoleipää, kahvia ja teetä. Kuten kerroin aiemmin, minä sain omat ainekset vihersmootheita varten, jotka surruuttelin keittöstä lainaamallani blenderillä. Olin tosin varustautunut Wambuin kehotuksen mukaan myös omalla miniblenderillä. Lounaalla ja illallisella oli tarjolla aina salaattia, riisiä, punaista riisiä ja neljää eri lämmintä ruokaa sekä tuoreita hedelmiä. Ruoka oli monipuolista ja tuoreista raaka-aineista valmistettua. Todella hyvää, vaikka välillä olikin mukava huristella downtowniin tai naapuriresorttiin syömään vaihtelun vuoksi.

Välipalana oli aina erilaisia thai-tyylisiä snackseja, todella hyviä! Suosikkejani olivat lettutaikinalta maistuvat kookospallerot sekä banaaninlehteen kääritty höyrytetty riisi. Pari kertaa oli myös mahdollisuus osallistua välipalojen tekemiseen thai cooking classilla.

Sitten matkoista Koh Makille ja takaisin. Saarelle järjestetään aina group trip niille, jotka osallistuvat retriitille heti sen alusta lähtien. Tapasimme Petrin ja Wambuin sekä muut ryhmäläiset Bangkokissa Narai-hotellin edessä, jossa myös itse majoitun yhden yön. Hotellin voi varata osoitteesta www.agoda.com. Suosittelen muuten lämpimästi piipahtamaan Dahra SPA-nimisessä luksus spassa, jos suinkin on aikaa. Mesta sijaitsee vain 200 metrin päässä Naraista. Itse otin pitkän lennon jälkeen kahden tunnin aromaterapian, joka oli aivan taivaallinen! Narai ei hotellina ole sen ihmeellisempi. Siisti ja aamiainen oli törkeän hyvä. Group trip Koh Makille maksoi 50 € ja matkasimme siis yksityisellä bussilla Tratiin ja sieltä veneellä Koh Makille.

Jos et osallistu group tripille syystä tai toisesta, suosittelen ehdottomasti lentämään Tratiin. Lennot voi varata Bangkok Airwaysin sivuilta ja ne maksavat reilut 40 € per suunta. Bangkok Airwaysilla toimi kaikki moitteettomasti ja edelleenkin raw food-vaihtoehto saa suitsutusta! Lento kesti vain alle tunnin, kun bussimatka Tratin ja Bangkokin välillä vie noin 5-6 tuntia. Tratista Koh Makille matkustetaan sitten veneellä Laeng Ngnopin satamasta. Speed boat on paras vaihtoehto ja vie vain tunnin verran. Kannattaa kuitenkin selvittää etukäteen veneiden aikataulut, sillä niitä ei mene kuin muutaman kerran päivässä. Petrin Thaimaan retriitin sivuilta löytyy infoa veneiden aikatauluista.

Jos joudut yöpymään lentojesi välissä Bangkokissa, mutta ei ole järkeä majoittua keskustassa saakka, suosittelen The Cottage Suvarnabhumi-hotellia, jossa vietin itse yhden yön paluumatkallani. Yö maksoi reilut 30 €, hotellissa oli uima-allas, hyvä aamiainen ja huoneessa oli parveke. Ja huone oli paljon siistimpi kuin esimerkiksi Naraissa.

Koh Makilla on lääkäriasema, pari vaatekauppaa sekä minimarketteja ja pieniä ravintoloita downtownissa, ”main streetin” varrella. Heh, kyseessä ei todellakaan ole mikään iso katu! Saarella kannattaa liikkua skootterilla, joita voi vuokrata esim. Koh Mak Resortista tai taksilla. Yksi määränpää maksaa aina 50 BHT. Takseja taisi olla saarella kokonaiset kolme kappaletta. Meidän suosikkikuskimme oli ehdottomasti Mr. Nine!

Kannattaa kierrellä saarella myös muita resortteja sekä biitsejä. Ainakin Baan Ing Kaon hippiparatiisi on näkemisen arvoinen ja sinne useimmiten menimmekin viettämään vapaapäivää. Lisäksi Little Moon Resort oli kiva paikka ja siellä on kuulemma myös saaren paras kokki. White Sand Beach saaren etelä-puolella oli hyvin erilainen kasvillisuudeltaan, hieman karumpi, mutta pitkä valkoinen hiekkaranta oli ihana.

Koh Mak Resortin vieressä sijaitseva kahden bangkoklaisen arkkitehdin omistama Coco Cape ja sen pitkä laituri olivat loistavia auringossa lekottelu-paikkoja eikä kannata myöskään ohittaa heidän arkkitehtuurisia jäätelöannoksiaan.

Saarella on lisäksi paljon eri hierontapaikkoja. Koh Mak Resortin oman hierontamestan lisäksi kannattaa kokeilla lähellä White Sand Beachia hierontamestaa pitävää Miss Nongia. En epäile yhtään etteikö hän olisi saaren paras ja tunnetuin hieroja tai parantaja. Itse en käynyt Nongin käsittelyssä, mutta moni retriittiläisistä kävi useamman kerran. Varsinkin tricky point treatment oli suosittu hoito ja muutamalta joogiystävältäni Nong paransikin pahoja kipuja tai aukaisi jumituksia. Hoidon jälkeen pääsee aina rentoutumaan yrtti steam roomiin ja Nong kuljettaa asiakkaansa kotiin sivuvaunullisella mopedillaan. Ja tarjoaa myös tuoretta papaijaa.

Wambui vastasi aina hyvin nopeasti kaikkiin kysymyksiin mitä minulla tuli mieleen retriittiä koskien ja retriitin sivuilta löytyy myös paljon infoa, joten ne kannattaa koluta läpikotaisin.

Vastaan myös mielelläni mahdollisiin lisäkysymyksiin! Lähden varmasti uudelleen Koh Makille, vielä monena vuotena!

Pirteä pakkaspäivän smoothie.

2012-02-06T09:16:00.000-08:00

Eilen oli aivan tajuttoman upea päivä! Pakkanen paukkui ja Kumpulan kotini on jääkylmä, mutta Thaimaasta saatu lämpö on ilmeisesti varastoitunut soluihini ja hyvää oloa tuottaviin hiukkasiin. Eli ei haittaa, vaikka pakkanen paukkuu ja lunta tupruttaa lisää. Kotikulmillani on juuri nyt niin mielettömän kaunista, että kuljen katsellen yläilmoihin, vilkuillen taakse ja molemmille sivuille, välillä muistan ehkä katsoa eteenikin. Matkalla vaaliuurnalle oli pakko ottaa kamera mukaan vaikka taitoni eivät riittäneetkään ikuistamaan talvista Limingantietä yhtä kauniina kuin se todellisuudessa on.

Ravintolapäivänä tuli huhkittua reilu 12 tuntinen päivä ja se kyllä tuntui kropassa! Sunnuntaiaamuna oli pakko päästä joogasalille vetristelemään aikomuksena tehdä hyvin kevyt harjoitus. Se jäikin aikomuksen tasolle, sillä Juha antoi minulle kakkossarjasta kolme terapia-asanaa tarkoituksena viedä taaksetaivutuksia askeleen eteenpäin ja selän avaamiseksi. Asanat ovat Shalabhasana A ja B, Bhekasana ja Dharunasana. En siis ole aloittanut kakkossarjan harjoittelua, vaan sain ainoastaan terapia-asanoita, jotka voin liittää normaaliin harjoitukseeni eli ykkössarjan päälle. Lisäksi työstämme siltoja uudella tavalla ja sainpa seisoa vielä monta kertaa päällänikin (Shirshasana ei varsinaisesti ole vahvin asanani…). Harjoituksen jälkeen energia virtasi koko kehossa, mutta tiesin, että maanantaina olisi luvassa lihaskipu. Tänään kellon soidessa klo 05, käänsin kylkeä ja kaappasin kuorsaavan kissan kainalooni. Onneksi huomenna on kuupäivä, niin voin lötkistellä vielä huomisenkin.

Thaimaan jälkeen minulla on ollut himo kahteen ruoka-aineeseen: Kotimaisiin marjoihin sekä selleriin. Voin syödä selleriä puskatolkulla ja keho vain pyytää sitä lisää! Erityisesti joogaharjoituksen jälkeen kroppa suorastaan huutaa sellerismoothieta joko vihreänä versiona taikka mustikoita kyytipoikanaan. Olen päättänyt antaa sille mitä se pyytää ja tästä smoothiesta onkin tullut piristävä pakkaspäivien elinvoimasmoothie!

Elinvoimasmoothie

4 vartta selleriä lehtineen

1 appelsiini ja 1 veriappelsiini tai kaksi samaa

1 limen mehu

1 banaani

kourallinen tammenlehtisalaattia

¼ tl tulsia

2 tl viherjauhetta

vettä

Surauta smoothieksi ja kulauta koko kannullinen.

Mieletön kakkuhuijaus!

2012-02-05T12:10:00.000-08:00

Kävikö moni teistä lukijoista eilen Ravintolapäivänä Pihasalilla Fake Cake-huijauskakkukeitaassamme? Fiilis oli ihan hillittömän hieno ja asiakkaita kävi päivän aikana lähes 400!

Allekirjoittanut on toipunut tämän viikon Thaimaan jäljiltä ja hääräsi tällä kertaa takapiruna eikä astunut jalallaankaan keittiön puolelle, vaan kokkausvastuussa oli rakas ystäväni Jutta, Kaunis Päivä Tänään-blogista. Kakut veivät kielen mennessään ja reseptejä voikin kurkkia jälkikäteen Jutan tontilta. Tarjolla oli sekä kinuskipäällysteistä porkkanakakkua että mausteista omenakakkua, kermaisempaa mangojuustokakkua ja suhisevan kuohkeaa punajuurichoco-browniekakkua. Niin ja nökömököjä sekä minttusuklaata.

Oli mahtavaa miten ihmiset olivat innostuneet ja lähteneet liikkeelle koko perheen voimin pakkasesta huolimatta! Tupa oli täynnä iltaan asti ja Pihasali tarjosikin kerrassaan täydelliset puitteet tilapäisravintolalle. Mutta parasta oli se fiilis mitä luotiin yhdessä! Uusia inspiraatioita syntyikin paitsi seuraavaa Ravintolapäivää ajatellen, niin myös muille tapahtumille, joita voisimme yhdessä järjestää. Pihasalin takana on ystäväni Hanna, jolle salin omistus on siirtymässä hänen äidiltään. Hanna muuten tekee myös maailman ihanampia Nannanda-merkkisiä kierrätyskoruja. Olettekin ehkä saattaneet bongata niitä ylläni joissakin valokuvissa (ja tämän postauksen alimmassa kuvassa sekä minun että Jutan yllä). Koruja voi tällä hetkellä ostaa bEllesistä Lasipalatsista, jossa Hanna pitää pop-up myyntikojua tämän kuun.

Kakkuhuijauksen lisäksi ravintolassamme oli myös ystäväni Virve Laakson taidenäyttely. Virvestä ja Virven taideprojekteista tulette kuulemaan vielä!

Vaikka olinkin mukana vain taustajoukoissa tällä kertaa, jäi ihan mielettömän hyvä fiilis koko tapahtumasta jälleen. Eritoten oli inspiroivaa saada joukko uusia saman henkisiä tuttavuuksia. Tämä on todella mielenkiintoista aikaa, sillä nyt luodaan yhdessä uutta fiilistä ympärillemme! Helposti lähestyttävää, innostavaa ja ihmisiä yhteen liittävää fiilistä! Jee! Ja sitä koko Suomi kaipaa, kuten oli aistittavissa myös Pekan vaalikampanjasta. Minkä kansanliikkeen se sai aikaan! Harmi etteivät äänet riittäneet pressaksi asti, mutta voitto se on silti :)

Jälleen kerran voin todeta, että tämä vuosi on alkanut huikeissa merkeissä. Päällimmäinen fiilis mikä minulla on tällä hetkellä, on niin suuri kiitollisuus ystävistäni, että meinaan haljeta. Olen aivan törkeän onnekas, että elämääni on siunaantunut näin mahtava joukko todella läheisiä ja rakkaita ystäviä! Toivon, että universumi kuulee kiitokseni siitä <3

Haastattelussa Petri Räisänen.

2012-02-01T08:44:00.000-08:00

Tätä olettekin jo varmaan odottaneet! Vihjailin jo parisen viikkoa sitten Petrin haastattelusta ja tänään sain vihdoin vastaukset häneltä. Sen kummempia löpisemättä, tässä haastattelu :)

1. Ajatuksiasi opettajan ja oppilaan vastuusta harjoituksessa?

Opettajan vastuu on tietenkin suuri, sillä joogan tekniikat pitää osata opettaa turvallisesti ja oikein. Oppilaalla ei välttämättä ole kovin hyvää käsitystä oman kehonsa kunnosta ja mahdollisuuksista. Vielä vähemmän oman mielen hallinnasta.

Opettajan vastuulla on oppilaan opastaminen joogan käytäntöön, perinteeseen ja filosofiaan. Opetus alkaa usein fyysisistä harjoituksista, joihin kuuluvat asennot (asana), hengitysharjoitukset (pranayama) ja keskittyminen tai meditaatio. Asentoja ja hengitysharjoituksia opetetaan hitaasti oppilaan kunnon mukaisesti.

Oppilaan kannalta ei ole hyvä, että opettaja avustaa jatkuvasti asentojen tekemisessä. Pari avustusta yhden harjoituksen aikana on riittävä määrä. Oppilaan on hyvä oppia tekemään asennot itsenäisesti ja näin tehdä omia oivalluksia omasta kehostaan, mielestään ja asentojen tekniikoista. Liika riippuvaisuus opettajasta ja avustuksista ei ole hyväksi joogalle.

Vaikeuksia saattaa tulla, jos ohjaaja ei tunne joogan perinnettä ja alkaa puskemaan oppilasta eteenpäin asennoissa liian nopeassa tahdissa. Liian nopea edityminen saattaa aiheuttaa lihaskipuja, venähdyksiä tai jopa psyykkistä ylirasituksta, unettomuutta ja sekavuutta.

Oppilas taas saattaa tulla tunneille liian suurin luuloin, odotuksin ja tarpein. He saattavat vaatia ohjaajaa näyttämään uusia tekniikoita aivan liian aikasin ja äheltävät asennoissa kuin urheilukilpailuissa. Olen myös kuullut kuinka oppilas uhkaa vaihtaa opettajaa, jos ei saa tehdä haluamaansa asentoa. Kun joogan suosio kasvaa ja joogasalit lisääntyvät, myös kilpailu oppilaista lisääntyy. Silloin saattaa helposti unohtua, mikä on järkevää ja mikä ei.

Terveessä opettaja-oppilas suhteessa kommunikaatio on helppoa ja molemmat tuntevat oman tehtävänsä. Näin useimmiten onkin.

2. Opettajan auktoriteetista?

Opettajan auktoriteeti tulisi olla luonnollista ja perustua tietoon ja taitoon. Silloin oppilas haluaa opiskella saman opettajan ohjauksessa ja kehittyä rauhallisessa tahdissa. Oikeanlainen lempeys ja joustavuus on tarpeelista, kun opetetaan systemaattista joogan perinnettä.

Tiedon ja taidon puutteessa turvaudutaan usein kireyteen ja tiukkoihin sääntöihin. Opettaja tuo omat ongelmansa joogasaliin ja alkaa "purkamaan" itseään oppilaiden kustannuksella. Auktoriteetista saattaa tulla silloin armeijamaista komentamista ja oppilaiden alistamista.

Luonnolliseen auktoriteettiin kuuluu myös muiden opettajien ja joogasuuntausten hyväksyminen ja kunnioittaminen sekä asiallinen käytös. Jooga on universaali opetus eikä sitä voi kukaan omia itselleen.

3. Kerro tavastasi avustaa oppilasta

Tekniikkani on kehittynyt reilun 20 vuoden opettamisesta, sekä seuraamalla kokeneempia ohjaajia mm. Lino Miele, Sharath Jois, Eddie Stern ja Sri K. Pattabhi Jois, joka oli pääopettajani. Opiskelin myös suomalaista Jäsenkorjausta noin 10 vuotta Pohjanmaan mestariparantajien (Pentti Penttilä, Pentti Mäkelä ja Raimo Holtti) kanssa. Juha Javanaisen kanssa olemme myös yhdessä tutkineet Astangajoogan mahdollisuuksia kehon ja mielen terapiana.

Pyrin seuraamaan oppilaan luonnollista liikettä ja auttamaan kehon pidentämistä ja "avaamista" kaikkiin suuntiin. Mitään kovaa painamista ja työntämistä ei tarvita. Ote on vahva mutta lempeä. Tavoitteena on turvallinen avustus, jossa oppilas pääsee todella nauttimaan ja kehittymään joogan harjoituksessa. Keholle jätettään aina mahdollisuus rentoutumiseen, myös avustuksen aikana. Jos kehoa ei voi rentouttaa, asennon perinteinen kriteeri (sthira sukham asanam-rentouden ja voimankäytön tasapaino) ei täyty ja loukkaantumisen riski kasvaa.

Alueet, joihin suurin osa asennoista ja niiden avustuksista keskittyy ovat selkäranka ja lantio. Selkärankaa pidennetään ja luodaan selkänikamien väliin lisää tilaa. Samalla verenkierto ja ravinnonsaanti vilkastuvat ja hermosto pääsee vapautumaan selkärangan alueella. Oppilas voi silloin helposti venyttää kehoa ja määrätä itse asennon ääritilansa. Kipualueelle ei pitäisi mennä, vaan venytys tapahtuu rauhallisesti, hengityksen avustaessa lihasten ja mielen rentoutumista. Jos oppilas ei tunne omaa ääritilaansa, opettajan pitää osata opastaa oppilasta tunnistamaan turvallinen raja venytyksissä. Sama pätee myös hengitysharjoituksiin ja meditaatioon.

4. Sopiiko astangajooga henkilölle, joka on joskus loukkaantunut tai ollut leikkauksessa (esim. polvivamma tai selkävamma)? Mitä mielestäsi silloin tulisi huomioida harjoituksessa?

Jooga on varmasti yksi parhaista terapioista leikausten ja onnettomuuksien hoidossa. Ilman kehon oikeanlaista venyttämistä, en edes usko että paraneminen voi olla täydellistä. Aloitus tapahtuu usein hyvin rauhallisesti kehoa kuunnellen. Pikkuhiljaa asentoja lisätään ja niiden pääpaino on leikatun tai loukatun alueen terapioimisessa asentojen avulla.

5. Maailmalla matkustaessasi, mitkä ovat mielestäsi yleisimmät virheet sekä oppilaan että opettajan toiminnassa?

Kärsivällisyyden puute ja huono joogaperinteen tuntemus. Yhä lisääntyvät opettajakoulutukset (teacher training) ovat usein erittäin huonolaatuisia, liian lyhytkestoisia ja ja tekevät ohjaajista ylimielisiä egoisteja. Joogaopettajan kokemus syntyy vuosien harjoituksesta, opettamisesta ja jatkuvasta kuoluttautumiseta. Opettaja saattaa olla hyvä puhumaan, mutta kun pitää alkaa opettamaan, ollaankin "sormi suussa".

Oppilaiden suurin ongelma on liiallinen voiman käyttö asennoissa. Liian voimakas tarve kehittyä nopeasti johtaakin usein kehon kipeytymiseen ja jäykistymiseen. Rentoutumisen ja rasituksen suhde pitää olla oikea. Keho ja mieli tarvitsevat paljon lepoa suostuakseen niiden uudenlaiseen käyttöön. Joogassakin voi tulla psyykkinen ylikunto, joka voi viedä harjoitushalut.

6. Mitä muuta jooga on kuin asanaharjoitusta?

Asanaharjoitus on usein hyvä tapa tutustua joogan tieteeseen. Kehon ja mielen puhdistuessa saattaa herätä kiinnostus tutkia aihetta lähemmin. Joogamestaritkin ovat olleet samassa pisteessä aloittamassa harjoitusta. Kehon ja mielen yhteyden ymmärtäminen, sisäisen herkkyyden voimistuminen ja hyvän olon lisääntyminen, lähentävät oppilasta joogan ja oman itsensä laajempaan kokonaisuuteen. Koko minuuden käsite joutuu uuteen arviointiin.

Asentoharjoituksista on helppo siirtyä hengitysharjoituksiin, keskittymisharjoituksiin ja meditaatioon. Kiinnostus saattaa myös herätä mantrojen resitointiin, ja sen kautta äänenkäytön ja äänen värähdysten tutkimiseen, sekä intialaiseen filosofiaan tai mytologiaan. Joogan perinteeseen kuuluu useita puhdistumisharjoituksia, jotka saattavat lisätä elämäniloa. Itsetutkiskelu voi myös lisätä kiinnostusta koko universumin tutkimiseen, jolloin voi uppoutua joogafilosofian teoksiin. Joogafilosofian lukeminen on hyvää aivojumppaa, varsinkin jos yrittää ymmärtää ja jopa kehitellä itse vastauksia kiperiin aiheisiin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että joogan harjoittaminen ei vaadi oppilaalta omien arvojen tai uskomusten muuttamista. Kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti. Kukaan ei vai antaa joogassa tiukkoja sääntöjä, miten pitää käyttäytyä tai mihin uskoa. Jos muutoksia kehossa tai mielessä tapahtuu, ne tapahtuvat oppilaan omasta tahdosta ja vähitellen. Opettajan pitää omata psykologista ymmärrystä, miten oppilaan kanssa edetään, "astumatta oppilaan varpaille".

Suurin mysteeri joogan filosofiassa on, mikä on kaiken elämän takana. Onko olemassa voimaa joka ohjaa voimaa. Onko olemassa muuttumatonta henkeä, jumalaa, jälleensyntymistä ym. ja mikä on meidän oma suhde niihin. Näkemyksiä on ehkä yhtä monta kuin on tulkitsijaakin. On kuitenkin upeaa lukea tai kuunnella, miten muut ovat lähteneet ratkaisemaan elämän mysteerejä.

Yleisimmin tunnettuja joogan perinteisiä linjoja ovat Hatha jooga, Raja jooga, Tantra jooga, Bhakti jooga, Jnana jooga, Kriya jooga ja Astanga jooga. Patanjalin joogasutrat sekä Bhagavad Gita ovat taas kaikkein luetuimmat joogatekstit. Rg Vedasta löytyy ensimmäinen maininta joogasta noin neljän tuhannen vuoden takaa. Joogan harjoittajia kutsuttiin silloin nimellä Muni, myöhemmin heitä alettiin kutsua Joogeiksi. Jooga tarkoittaa mielen hiljenemistä (chitta vrtti nirodaha- mielen toimintojen pysäyttämistä), mutta myös Samadhia (yogah samadhih), eli syventymistä ja samaistumista yhteen kohteeseen. Joogan lopullinen päämäärä, Patanjalin mukaan, on kuitenkin kaivalya eli täydellinen vapautuminen elämän kiertokulusta (luonnon eli prakrtin sulautuessa yliluontoon eli purusaan). Muissa perinteissä samaa päämäärää kutsutaan Nirvanaksi (Buddhalaisuus) tai Moksaksi (Zeniläisyys).

7. Voiko kuukauden joogaretriitille lähteä vaikka olisi aivan aloittelija? Entäs viikon joogaintensiiville? Mistä olisi paras aloittaa?

Aloittaminen on aina rauhallista ja oman kehon kuntoa kuuntelevaa. Siksi ei ole niin suurta eroa, missä joogan aloittaa. Joogaretriitti tai -intensiivi on kuitenkin nopea tapa päästä suoraan asiaan. Kun olosuhteet on luotu joogan harjoitusta tukeviksi, myös keho ja mieli alkavat taipua ja rentoutua helpommin.

8. Millaisia vaikutuksia joogalla on yleisen hyvinvoinnin kannalta?

Jooga vaikuttaa positiivisesti mm. ruoansulatukseen, lihasjännityksiin, stressiin, lihaskuntoon, notkeuteen ja mielen kirkkauteen. Jooga lisää itsetuntemusta ja joogan harjoittaja pystyy ottamaan paremmin vastuuta omasta elämästään.

Luettelosta voisi tehdä pitkän, mutta sanotaan, että joogaajalla on yleensäottaen keskivertoa optimistisempi elämänkatsomus ja parempi terveys. Nämä ovat helposti havaittavia joogaharjoituksen vaikutuksista.

Alennus Sanctumin verkkokauppaan.

2012-01-31T09:12:00.000-08:00

Ihania uutisia lukijoilleni! Sanctum haluaa tarjota verkkokauppaansa koko helmikuun ajan 25 % alennuksen kaikista tuotteista!

Tutustuin Sanctumin tuotteisiin viime syksynä, mutta en ole ennättänyt kirjoittamaan niistä. Sarjan tuotteet ovatkin niin hemmottelevia, että niille saa omistaa kokonaisen oman bloggauksen! Tuotteet ovat luomusertifioituja ja todella laadukkaita ja niitä myydään vain kauneushoitoloissa.

Tuotteiden raaka-aineet tulevat 100 %:sti luonnosta ja raaka-aineista 76-100 % on luomulaatuisia! Kun syynää ekosertifioitujen tuotteiden selosteita, ei kovinkaan moni käytä raaka-aineista kuin 20-30 % luomua. Joten yli 90 % on jo siis ihan huikea määrä. Lisäksi raaka-aineissa käytetään reilun kaupan toimittajia aina kun mahdollista. Sanctumin tuotteissa ei ole mitään synteettisiä raaka-aineita ja lisäksi sarja on täysin vegaaninen. Koko sarjan ideologia on alusta loppuun saakka mietitty ja pakkauksetkin valmistetaan kierrätysmateriaaleista ja ne ovat uudelleen kierrätettävissä.

Sanctum on australialainen perheyritys ja sen tuotteet sopivatkin koko perheelle. Myös miehille on omat tuotteensa! Laitoinkin exäni kokeilemaan viime syksynä miesten tuotteita dödöstä ihonhoitoon ja kehuja tuli! Itse olen testannut Body Polishin, joka on aivan taivaallinen kahvivartalokuorinta. Sitä kun sekoittaa kookosöljyn kanssa, saa täydellisen vartalonkuorinnan. Siitäpä inspiroituneena kehittelinkin oman vartalonkuorintareseptini.

Kampanjan myötä sain testattavakseni tuotteita matkakoossa. Pakkaus sisälsi Body Puff-vartalokuorinnan (joka on siis valmiiksi geelimäinen kuorinta, Body Polish pitää sekoittaa voiteeseen tai öljyyn), Body Balm-vartalovoiteen, Soothing Cream Cleanserin, Moisture Replenish-kosteusvoiteen sekä Hand & Nail Repair-käsivoiteen.

Tykkäsin joka ikisestä tuotteesta. Suosikkeja olivat erityisesti puhdistusvoide sekä vartalovoide. Puhdistusvoiteen koostumus on näillä säillä juuri oikea minun iholleni. Ei kuivata ihoa tai jätä kiristävää tunnetta, mutta puhdistaa kuitenkin tuntuvasti. Monista puhdistusmaidoista jää ikävän rasvainen tunne iholle. Vartalovoide taaskin oli ihan omaa luokkaansa, vai miltä kuulostaa seuraavanlainen INCI:

Aloe barbadensis Leaf Juice*, Cocoa (Theobroma cacao) Seed Butter*, Coconut (Cocos nucifera) Oil*, Chamomile (Chamomilla recutita matricaria) Flower Extract*, Cetyl Alcohol, Glycerin*, Glyceryl Stearate, Sodium Stearoyl Lactylate, Shea (Butyrospermum parkii) Butter*, Honeysuckle (Lonicera caprifolium) Flower Extract, Vanilla planifolia Fruit Extract*, Honeysuckle (Lonicera japonica) Flower Extract, Macadamia integrifolia Seed Oil*, Tocopherol, Styrax benzoin Gum, Rosewood (Aniba rosaeodora) Oil, Xanthan Gum, Ylang Ylang (Cananga odorata) Oil, Petitgrain (Citrus aurantium amara) Oil, Patchouli (Pogostemon cablin) Oil, linalool

*merkityt ovat luomua, 89 % tuotteen raaka-aineista.

Haluaisin testata kaikki tuotteet, mutta seuraavaksi aion tilata Tone & Refresh Mist-kasvosuihkeen. Myös hiustenhoitotuotteet pääsevät testijonoon.

Momentsin lukijoille siis 25 % alennus kaikista tuotteista koko helmikuun ajan Sanctumin omasta verkkokaupasta. Alennuksen saa, kun kirjoittaa yhteystietojen jälkeen kohtaan Muuta tietoa: Moments -25 %.

Kotimatkan varrella.

2012-01-30T09:35:00.000-08:00

Ette ehkä usko tätä, mutta ihanaa olla kotona! Siitäkin huolimatta, että kotini on jääkylmä ja saan nukkua villasukat ja pitkät housut jalassa kahden peiton alla. Oma koti tuntuu kuitenkin pitkän matkan jälkeen vain yksinkertaisesti hyvältä. Ja oli ikävä Romppuakin! Kissaherra on ollut itsekin varsinaisella retriitillä vanhempieni luona. Näytti jopa laihtuneen, tosin taitaa johtua siitä, että äiti on harjannut hänet joka päivä. Toivon ettei pikkuinen masennu joutuessaan takaisin pieneen yksiöön.

Kehoni käy vielä Thaimaan ajassa. Viime yönä heräsin klo 01.25 pirteänä ja valmiina aamun joogaharjoitukseen. Sain kuitenkin vielä unenpäästä kiinni ja heräsin lopulta 04.45. Oli varsin kummallista tehdä joogaharjoitus lähestulkoon hikoilematta. Sormet ja varpaat olivat lisäksi jäässä koko seisomasarjan ajan. Mutta venyvyys sen sijaan lähti aivan uusiin ulottuvuuksiin. En tiedä mistä johtui, mutta tuntui aivan mahtavalta. Muutenkin oli ihanaa päästä takaisin Juhan rääkkiin. Juha on kyllä oikeasti tosi lempeä, mutta kuitenkin ihanan tiukka ja sopivasti vaativa.

Mutta palataan vielä hetkeksi lomatunnelmiin. Lähdimme siis joogiystäväni Sakarin kanssa Koh Makilta perjantaina. Meillä oli aikaa Tratissa nelisen tuntia ennen lentoa Bangkokiin. Koh Makilta meille suositeltiin paikallisessa Lotus-ostoskeskuksessa vierailua. Suuntasimme siis sinne aikomuksena viettää nuo neljä tuntia siellä. Todellisuudessa pällistelimme paikkaa noin neljä minuuttia, jonka jälkeen totesimme olevamme neuvoa antavien kahvien tarpeessa laatiaksemme suunnitelma B:n. Lotus muistutti jotakuinkin jenkkityylistä Prismaa. Paikallisten on varmaan joskus vaikea ymmärtää, että länsimaiset turistit saattavat kaivata ennemminkin autenttisuutta.

Palkkasimme itsellemme taksikuskin pariksi tunniksi, jotta saimme tavaramme säilöttyä eikä tarvitsisi rahdata niitä ympäri Tratia. Kävimme paikallisilla markkinoilla. Emme ostaneet mitään, mutta oli vain ihanaa käveleskellä ympäriinsä, tutustua paikallisten meininkiin ja tutkia mitä kaikkea markkinoilla myydään. Tuoreiden kasvisten ja hedelmien tarjonta oli varsin kirjava.

Pyysimme taksikuskiamme vielä viemään meidät johonkin temppeliin. Perinteisen temppelituristikierroksen sijasta hän veikin meidät munkkiluostariin. Munkit olivat siivouspuuhissa meidän pöllähtäessä paikalla. He suhtautuivat vierailuumme tyynesti hymyillen. Paikassa vallitsi ihana rauha ja hiljaisuus. Munkkina eläminen ei liene hullumpaa.

Thaimaassa huvitusta aiheuttavat välillä pienet yksityiskohdat. Luostarin pihalla oli veistoksia miehistä, jotka joivat olutta. Asetelman ympärillä oli kasoissa tyhjiä pulloja. Siellä täällä on hassun näköisiä patsaita. Ja krematorion edessä, keskellä luostarin pihaa oli Coca-Cola mainoksin varustettu pikkuinen kioskin tönö. Mutta juuri nämä toistensa kanssa ristiriidassa olevat yksityiskohdat tekevät sen kauneuden.

Tratin lentokenttä oli myös varsin sympaattinen tapaus. Missään lentokenttärakennuksista ei ollut seiniä. Mutta se oli ehkä kaunein lentokenttä ikinä! Suihkulähteitä ja pensaista tehtyjä norsuveistoksia. Lentokonekin oli suoraan kuin sarjakuvista ja koneeseen siirryttiin junalla, joita näkee Linnanmäellä! Bangkok Airways saa kyllä suitsutusta toimivuudestaan ja palvelustaan. Minä sain jopa raw food-aterian lennolla! Tuoretta selleriä ja kunnon tummanvihreää salaattia! Alle tunnin lennolla! Lento maksoi noin 49 euroa ja oli ehdottomasti sen arvoinen. Toinen vaihtoehto olisi kuuden tunnin auto/bussimatka Bangkokiin.

Sakari jatkoi Bangkokista matkaansa Suomeen, minä vietin yhden yön lentokenttähotellissa. Jos joudut joskus yöpymään lentojen välissä Bangkokissa, mutta ei ole järkeä matkustaa keskustaan saakka, suosittelen todella lämpimästi The Cottage Suvarnabhumi-hotellia. Rauhallinen ja todella siisti hotelli. Huoneessa oli parveke, sisäpihalla uima-allas ja aamiainen hyvä. Lisäksi ilmainen kuljetus kentän ja hotellin välillä. Hotelliyö maksoi 30 euroa. Ei paha. Bangkokin uusi lentokenttä on aivan mahtava. Siellä saa helposti kulumaan aikaa muutaman tunnin. Minä jumituin luonnonkosmetiikkaa myyvään keitaaseen. Tai no, sertifikaateista ei voi puhua, mutta syynättyäni tuoteselosteita löysin oikein hyviä tuotteita. Päädyin kuitenkin ostamaan vain tylsästi saippuaa.

Niille, jotka väittävät että Thaimaa on turistien pilaama, voin sanoa, etteivät tiedä mistä puhuvat. Ne oikeat mestat pitää vain ottaa selville. Koh Mak oli aivan ihana ja rauhallinen saari. Resortteja on siellä noin parikymmentä. Osa isompia ja vilkkaampia, osa taaskin pikkuisia ja piilossa kaikelta. Venematkalla Koh Makilta Tratiin poimimme parilta pikkusaarelta matkalaisia kyytiin. En ollut uskoa silmiäni kun näin nämä pikkusaaret! Näytti siltä, että niillä oli vain ehkä yksi tai kaksi pienen pientä resorttia, parikymmentä metriä vitivalkoista hiekkarantaa ja oikeasti neonturkoosia vettä. En voinut kuin haukkoa henkeäni. Venematka oli suorastaan meditatiivinen. Meri oli aivan peilityyni ja vesi loisti turkoosina joka puolella. Olin varma, että siellä olisi delfiinejäkin, mutta onnistuin bongaamaan vain lentokalaparvia. Toinen pienistä saarista oli nimeltään Koh Wai, toisen saaren nimeä en onnistunut bongaamaan mistään. Koh Makin vieressä on myös pikkuinen saari nimeltään Koh Rayang, joka oli lempihippibiitsiämme vastapäätä. Ihailimme saarta monta kertaa, mutta ei tullut kuitenkaan käytyä siellä. Mutta kyllä näitä rauhallisia saaria löytyy vaikka kuinka paljon!

Teen vielä infopostauksen retriitistä hintoineen, varmaan tässä lähipäivinä. Petrin haastattelun julkaisen heti, kun hän on kertaalleen lukenut kysymykset ja vastaukset vielä läpi. Hyrisen edelleen onnesta, reissusta jäi pelkästään hyvä olo ja mieli. Tuntuu ihan varpaissa asti. Tänään tein myös ihanan huomion, kun lähdin töistä: oli valoisaa! Kevät tulee! Jihuu!

Selkäranganpidennys.

2012-01-25T20:37:00.000-08:00

Siinäpä paras koskaan saamani vinkki ja kenties suurin oivallus asanaharjoitukseen liittyen. Neljä viikkoa sitten olin sitä mieltä, etten kykenisi vielä ainakaan pariin vuoteen tekemään taaksetaivutuksia ilman avustusta. Ajatus tuntui todella pelottavalta, vaikka Petri sanoikin ettei se kaukana ole. Hymyilin epäuskoisena.

Tänään oli toiseksi viimeinen harjoitus täällä. Pudottauduin taaksetaivutuksissa siltaan itse, Petri oli kylläkin tukena, mutta tein työn itse. En kaipaa tähtioppilaan leimaa tai säännöllisiä kehuja asanoistani. Tiedän kyllä itse milloin tuntuu hyvältä eikä silloin kehuja kaipaa. Ja nyt tuntuu hyvältä!

Arvostan Petriä opettajana valtavan paljon. En ole koskaan saanut yhtä hyvää opetusta ja avustusta. Sen lisäksi, että Petrillä on aivan uskomattoman hyvä avustustekniikka, arvostan häntä myös ihmisenä erityisesti. Hän ei pidä itsestään meteliä ja mikä hienointa, hän oikeasti tekee ja toimii niin kuin puhuu. Ihanaa autenttisuutta ja aitoutta.

Olemme työstäneet neljässä viikossa siltoja ja taaksetaivutuksia ihan huimasti! Minulla on ollut aina pieni pelko niitä kohtaan. Olen pelännyt, että loukkaan alaselkäni. Mutta taaksetaivutukset ovat tekniikkalaji. Aivan uskomatonta kuinka selkä on lähtenyt avautumaan, kun tekniikka on oikea. Ja lisäksi se tuntuu turvalliselta ja vahvalta! En pysy housuissani, kun odotan kotisalilleni Annankadulle pääsyä Juhan ohjaukseen ja kertomaan mitä kaikkia oivalluksia täältä olen saanut!

Takaisin tähän selkäranganpidennykseen. Miten yksinkertainen vinkki! Pidennä selkärankaasi. Aivan mahtavaa! Se toimii kaikessa. Sekä eteen- että taaksetaivutuksissa. Olen aina ajatellut eteentaivutuksissa vain vatsaa. Että taivutus lähtee sieltä syvältä ja vatsaa viedään alaspäin. Mutta selkäranganpidennys toimii vieläkin paremmin. Kun ensin pidentää selkärankaa, avaa rintakehää ja saa tilaa nikamien väliin ja vasta sitten taivuttaa, lähtee homma ihan uusille uomille. Ja alaselän tuntemukset ovat täysin erilaiset.

Olen lisännyt hengityksiä Urdhva Dhanurasanoissa entisestään. Olen vähintään 3x10 hengitystä tai niin pitkään kuin jaksan. Koitan rentouttaa pakaroita ja selän lihaksia, mutta samalla pitää bandhat. Haastavaa, mutta kun jaksaa sinnikkäästi harjoitella, tapahtuu parissa viikossakin huima kehitys. Ja taaksetaivutuksissa selkäranganpidennys ja samalla rintakehän avaus tuntuu olevan se avain. Huippua. Näissä fiiliksissä on varsin mukavaa palata kotiin!

Eat, Pray, Love.

2012-01-25T05:19:00.001-08:00

Otsikko ei voisi paremmin mennyttä kuukautta kuvastaa. Ihan senkin vuoksi, että olen ahmaissut kyseisen kirjan sekä elokuvan täällä ollessani. Tuntuu kuin eläisin tällä hetkellä päähenkilö Lizin elämää, paitsi että minulla ei ole takanani sentään avioeroa. Vaikka ero onkin. Olen saanut kirjasta paljon aatoksia ja voimaa. Ja ah, se on niin ihanan helppolukuinen, mutta silti täynnä oivalluksia ja syvälle meneviä ajatuksia.

Uskottavuuteni saattaa kärsiä tämän postauksen myötä, mutta kirjan mukaan minua voisi tällä hetkellä nimittää Pöperöksi, kuten Richard Teksasista Liziä kutsuu heidän ollessaan Intiassa ashramissa. Nimittäin jollen ole tekemässä joogaharjoitusta, opiskelemassa workshopissa, uimassa tai rannalla lekottelemassa, olen hyvin todennäköisesti syömässä.

Täällä syödään usein. Neljä kertaa päivässä. Ja ruokaa on paljon. Ja se on hyvää. Syön kaikkea mitä en kotona söisi. Riisiä, nuudeleita, tofua ja munia. Ja jäätelöä. Paljon jäätelöä. Aamiaiseksi sentään surautan vihersmoothien, mutta raaka-aineet eivät ole yhtä hyvät kuin kotona, vaikka toisin saattaisi ehkä kuvitella. Luulen, että olen jopa saanut täällä lisää painoa päivittäisestä joogaharjoituksesta huolimatta. Minusta on todellakin tullut kirjaimellisesti Pöperö. (Että suosittelen mieluummin viiden päivän mehupaastoa kuin kuukauden joogaretriittiä tropiikissa, mikäli haluaa puhdistaa kehonsa.)

Tänään oli vapaapäivä kaikista workshopeista ja suuntasimme sen kunniaksi saaren toiselle puolelle Little Moon Resortiin. Ihanan pieni, rauhallinen ja kotoisa resortti pikkuisella biitsillä. Hiekka oli polttavaa, aivan kuin olisi tulisilla hiilillä kävellyt. Vesi tuntui aluksi sameammalta kuin meidän biitsillä, mutta kun ui kauemmaksi, muuttui pohja vitivalkoiseksi ja oman varjonsa näki taas pohjassa selvästi. Ja resortin ravintolassa on saaren paras kokki. Näin tiesi kertoa Miss Nong, saaren paras hieroja.

Oivoi, söimme paljon. Uppopaistettuja nyyttejä, pad thaita, green apple & mango spicy salaattia, sitruunaruoho kookoskeittoa ja lemon mint ja passion shaket. Kämppikseni Mirka on heikkona pannukakkuihin ja vohveleihin. Minä tyydyin jälkkäriksi espressoon. Huh. Mutta ruoka oli hyvää. Kerrassaan.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Meidän resortin vieressä sijaitsevassa Coco Cape Resortissa on varmaan saaren övereimmät jäätelöannokset. Coco Capen omistaa kolme Bangkokilaista arkkitehtiä ja resort onkin tosi kivasti rakennettu. Mutta ne jäätelöannokset. Ovat kerrassaan vaatineet erityistä arkkitehtuurista osaamista. Voitte vain arvuutella mikä alla olevista jälkkäreistä kuului minulle. Pannukakku oli Mirkan.

Kyllä Vitamixiä ja omia pöperöitä onkin jo ikävä! Ja kokkailua onkin luvassa heti palattuani. Kertoilen siitä ensi viikolla. Nyt vielä pari päivää jäljellä, nautin todellakin jokaisesta sekunnista!

Energy Healing.

2012-01-24T00:56:00.000-08:00

Petrin energy healing-workshop alkoi eilen. Enpä ole aikoihin innostunut mistään yhtä intohimoisesti! Kurssi on todella mielenkiintoinen. Emme tietenkään ehdi viikossa oppimaan kuin pintaraapaisun, mutta jo kahden harjoittelukerran jälkeen pystyin tuntemaan hoidettavani kivun ja sen lähteen. Petri on koulutukseltaan jäsenkorjaaja ja hän teki parantajan työtä päätoimisesti kahdeksan vuotta käyttäen eri tekniikoita energiaparannus kaiken perustana.

Olen muuten täällä ollessani tehnyt Petristä haastattelun. Julkaisen sen joskus lähipäivinä, joten kannattaa pysyä langoilla, mikäli Petrin ajatukset kiinnostavat!

Energiaparannus tuntuu minulle jotenkin omituisen luonnolliselta jutulta. Heräsi palava kiinnostus opiskella tätä lisää. Jos tiedät Helsingissä jotain hyvää paikkaa tai henkilöä oppimiseen, olisin kiitollinen kaikista vinkeistä. Ja tiedoksi ystävilleni; saatte luvan olla potilaitani, sillä haluan ehdottomasti harjoitella tätä lisää kotiin palattuani :)

Kurssilla harjoittelemme parannusta turvallisesti, vain fyysisellä tasolla emmekä mene mentaaliselle tasolle lainkaan. Harjoittelemme myös toisen ihmisen energioilta suojautumista, jotta emme jää kantamaan niitä omaan kehoomme.

Energiaparannus saattaa kuulostaa ehkä hieman hihhulilta. Kyseessä ei kuitenkaan ole uskominen mihinkään korkeimpiin voimiin vaan energiaparantaminen on ainoastaan tuntemista. Tärkeintä on, että ei odota tai yritä mitään. Suurin virhe on nimenomaan, että yrittää tuntea jotain. Ajattelu ei auta prosessia, oleellista on vain tuntea. Yksinkertaista vai mitä ;) Aluksi harjoittelemme menetelmää ilman käsiä. Keskitymme vain tuntemaan energiavirtauksen, energiatukokset ja jännitykset. Sitten keskitymme ikään kuin sulattamaan ne. Lopuksi tunnustelemme tapahtuiko muutosta ja keskustelemme potilaan kanssa tuntemuksista.

Päivät kiitävät mieletöntä vauhtia, kohta jo palaan Suomeen, sunnuntaina. Mielenkiintoiset ajat ovat nyt käsillä. Näyttää siltä, että vuosi 2012 on todella uuden aikakauden alku aina presidenttiä myöten!

Lumiseen Suomeen paluu tuntuu todella absurdilta täältä tropiikin keskeltä. Istuskelen tällä hetkellä uima-altaalla, turkoosi meri vieressäni. Värit ovat niin kauniita joka puolella. Ja siellä on kuulemma kamalasti lunta ja pakkasta. Minulla ei ole edes talvikenkiä!

Inspiraation lepatus sydämessä.

2012-01-22T19:33:00.000-08:00

Inspiraatiosta on tullut pysyvä olotila. Se hyrisee sydämessä. Paremmin en osaa tunnetta kuvailla. Eräänä iltana auringonlaskua katsellessani tunsin, että tänä vuonna toteutan unelmani. Parannan itseni oman mielen peloista, lukoista, häpeästä. Otan siveltimet omiin käsiini ja maalaan elämästäni sellaisen kuin haluan.

Kylän paras jäätelöbaari.

2012-01-21T19:36:00.000-08:00

Koh Makin paras jäätelöbaari.

Green Tea.

Thai Tea.

Banana Caramel Almond.

Blueberry Yoghurt.

The Best Day Ever.

2012-01-20T18:24:00.000-08:00

Heräsin eilen klo 4.20.

Tein hikisen joogaharjoituksen.

Köllöttelin auringossa lukemassa.

Välillä pysähdyin unelmoimaan.

Kävin uimassa meressä, joka kimmelsi turkoosin eri sävyissä.

Vesi oli niin kirkasta, että näin oman varjoni pohjassa.

Kelluin, uin pitkin hitain vedoin.

Hoin mielessäni kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos.

Olin niin täynnä onnea etten ymmärrä miten yhteen ihmiseen mahtuukaan niin paljon ja silti vielä enemmän.

Tepastelin rantahietikossa.

Kuivattelin itseäni rantakeinussa.

Aurinkoenergiaa! Vesienergiaa! Helle-energiaa! Kauneusenergiaa!

Punainen ruusu.

2012-01-17T19:46:00.000-08:00

Måns Broon joogafilosofia-kurssi alkoi maanantaina. Olen aivan ummikko mitä tulee joogan filosofiaan. Toki jonkinlaiset perustiedot ovat hanskassa, mutta joogasutrat ovat vielä täysin pimennossa. Olen lukenut Månsin käännöstä Patanjalin joogasutrista sieltä täältä, mutta se on varsin hidaslukuista tekstiä, sillä jään miettimään jokaista lausetta moneksi minuutiksi. Siksi onkin mukavaa kuunnella Månsin luennointia aiheesta. Käsittelemme kurssilla Srimad Bhagavatam-kirjaa. Se kertoo keisarista, joka kirottiin kuolemaan seitsemän päivän kuluessa. Måns käy aihetta läpi tarinoita kertoen, joka on varsin mukaansa tempaavaa eikä vaadi suuria ponnisteluita ymmärtääkseen mistä puhutaan. Måns on uskontotieteen tohtori, hän on erikoistunut Intian uskontoihin ja aatteisiin. Lisäksi hän on Ananda-lehden päätoimittaja.

En mene sen syvemmälle Månsin opetuksiin, sillä niissä riittää ihan tarpeeksi käsiteltävää omassa mielessä :) Mutta Månsin meditaatiosta on pakko kertoa. Meditaatio on varmasti aluksi kenelle tahansa haastavaa eikä lainkaan helppoa aluksi. Mieli saattaa pysyä hiljaa pienen hetkisen, mutta ennen kuin huomaakaan, on taas jokin ajatus luikerrellut mieleen. Olemme tehneet retriitillä useita eri meditaatioita. Suosikkini on ehdottomasti Petrin vetämä chakra-meditaatio, mutta Månsin ensimmäinen meditaatio oli hyvin erilainen ja mielenkiintoinen kokemus ja sopii aloittelijalle hyvin eikä kestä kuin viitisen minuuttia.

Sulje silmäsi. Kuvittele eteesi punainen ruusu. Täydellisen kirkkaanpunainen. Tarkastele ruusun terälehtiä ja kirkkaanpunaista väriä. Haista sen jälkeen ruusua. Hengitä sen tuoksua. Kosketa sen jälkeen ruusun samettisia terälehtiä. Irrota yksi terälehti ja laita se suuhusi. Tunnustele terälehteä suussasi ja maistele sitä. Avaa sitten silmäsi :)

Visualisointi on ollut minulle aina hieman haastavaa. Tässäkin meditaatiossa oli vaikea nähdä täydellistä kirkaanpunaista väriä ja näin ruusuja koko ajan enemmän kuin yhden. Mutta sen sijaan haistaminen, tunteminen ja maistaminen olivat helpompia. Haistaminen oli ehdottomasti helpointa. Oleellista ei ole se, mikä on helpointa eikä sillä voi mitata onko meditaatio hyvä tai huono, onnistunut tai epäonnistunut. Jokaisen kokemus on yksilöllinen. Mutta tämä oli jotenkin oivaltava ja mukava meditaatio ja ennen kaikkea helppo. Ruusun tilalle voi kuvitella toki jotain muutakin.

Meditaation tarkoitus ei ole tappaa mieltä vaan keskittää mieli yhteen kohteeseen. Tehdä mielestä kaveri. Minusta tämä on hyvin kauniisti sanottu ja siihen sisältyy suuri oivallus.

I am Peace, I am Harmony, I am Laughter, I am Love.

2012-01-16T19:16:00.000-08:00

Wambui piti meille otsikon mukaisen meditaation yhtenä iltana. Samaisen meditaation piti Eddie Stern Helsingin vierailullaan viime vuonna. Hän on muuten tulossa Helsinkiin uudelleen toukokuussa. Aion taatusti osallistua workshoppiin.

Kehoni kärsi muutaman päivän epätasapainosta. Ruoansulatus oli täysin sekaisin. Vaikka ruoka onkin täällä hyvää, en ole tottunut tämmöiseen määrään lämmintä ruokaa ja hedelmiä. Joka päivä riisiä. Not good for me. Kaipaan tummanvihreää lehtisalaattia ja tuoreita yrttejä. Täällä on tarjolla joka päivä samaa salaattia: jäävuorisalaattia (jonka skippaan suosiolla) sekä punakaali-valkokaalikaali-porkkanasalaattia. Tuore korianteri, persilja ja selleri ovat saaneet jäädä vain unelmaksi.

Ihoni parani aluksi, mutta nyt se on täynnä omituisia punaisia näppylöitä, etenkin selässä ja vatsassa. Ne eivät ole moskiiton puremia, mutta eivät finnejäkään. En ole käyttänyt nyt lainkaan aurinkovoidetta tai muitakaan voiteita, sillä koitan antaa iholle happea. Hikoilu ja kostea ilma voivat hyvin aiheuttaa näpyt, mutta epäilen myös ruokavalion suurta muutosta, sillä hormonitasapainokin on sekaisin.

Olen syönyt runsaasti papaijaa ja ostin Pattayalta lisää maitohappobakteereja, kun edelliset loppuivat. Nyt ruoansulatus on jälleen normaali ja viime yön jälkeen näppylät olivat mielestäni hieman vaalentuneet, kun hieroin niihin kookosöljystä ja tea tree öljystä tekemääni sekoitusta.

Kaipasimme ruokaan vaihtelua ja sunnuntaina kävimmekin lounaalla Koh Makin downtownissa. Pääkadulla sijaitsee aivan ihana hippihenkinen Hawana Bar, josta saa superherkullista ruokaa.

Tilasin suurta herkkuani som tamia sekä panang currya. Jälkkäriksi mangolassi ja espresso. Kahvia olen juonut täällä vain pari kertaa. Hawanan hinnat eivät päätä huimaa, minun ruokani maksoivat yhteensä 275 BHT. Palvelu on tosin hidasta, mutta itseäni se ei haittaa, sillä arvostan vasta valmistettua ja tuoreista raaka-aineista tehtyä ruokaa enemmän.

Jännää huomata miten fiilikset täällä muuttuvat ja keho hakee tasapainoa. Tällä hetkellä kaipaan hiljaisuutta ja omaa rauhaa enemmän kuin sosialiseeraamista muiden joogien kanssa. Saan välillä mielettömiä inspiraation pulpahteluja ja kirjoittelen niitä ylös muistivihkooni. Tuntuu hyvältä ja tasapainoiselta. Ainoa asia, mikä tuntuu välillä voimakkaasti sydämessä ja aiheuttaa huolta on tämän loppuminen. Tai ei oikeastaan edes retriitin loppuminen ja paluu keskelle kylmää ja pimeää talvea, vaan paluu epätasapainoon, päivätyöhöni. Täällä ollessani tiedostan vain entistä enemmän mitä se tekee keholleni ja mielelleni. Tottahan olen sen tiennyt jo muutaman vuoden, mutta nyt paluu tuntuu niin suurelta pudotukselta ahdinkoon, etten tiedä miten tulen jaksamaan.

Onneksi tätä ihanuutta jatkuu vielä kaksi viikkoa. Måns Broon joogafilosofia kurssi alkoi eilen ja ensi viikolla on vielä edessä paljon odottamani Petrin energy healing. Ja jos sydämessä nyt käy ihana inspiraation hyrinä, niin se lienee vasta alkua. Joten enköhän nauti tästä nyt ja sulje silmäni edessä häämöttävältä arjelta. Palaan vielä Månsin pitämään kurssiin ja meditaatioihin myöhemmin.

Joogien äänestysmatka Pattayalle.

2012-01-14T19:57:00.000-08:00

50 minuutin venematkan ja 4,5 tunnin automatkan jälkeen Pattayalle Pekka sai vihdoin äänensä! Kansalaisvelvollisuus suoritettu :D

Heräsimme aamuvarhain ja suuntasimme pienellä suomalaisporukalla äänestämään. En varmasti olisi tehnyt matkaa ellei meillä olisi niin hyvää presidenttiehdokasta! Varsinkaan kun äänestämään piti mennä Pattayalle saakka. Automatka ei todellakaan ollut mitään herkkua. Vauhtia oli varmaan 150 km/h ja tie oli mutkaista koko matkan ajan. Lapsuudessa kärsitty matkapahoinvointi nosti päätään ja istuin yrjöt kurkussa lähes koko matkan. Takana oli uneton yö, sillä kärsin pienimuotoisesta ripsakasta ja vatsakivuista, joten olo oli jo valmiiksi heikko. Onneksi kamat pysyivät sisuksissa koko matkan :)

Pattaya oli siinä mielessä näkemisen arvoinen paikka, etten ole koskaan nähnyt yhtä kamalaa turistirysää. Rantabulevardi oli aivan kamala. Kertakaikkiaan. Hienoa, että sinne pakkaantuu porukkaa, niin me saamme olla rauhassa Koh Makilla. Ilman erittäin painavaa syytä en Pattayalle toista kertaa matkusta! En käy arvostelemaan paikkaa sen enempää, sillä mesta ei ole sen arvoinen. Mutta hyvääkin sieltä löytyi stripteasebaarien ja hierontapaikkojen lomasta. Nimittäin halvat kookospähkinät ja hyvä hedelmätori!

Tuoreet kookospähkinät maksoivat 20 BHT, kun Koh Makilla ne maksavat 50 BHT. Ostimme mukaamme säkillisen. Lisäksi ostin matkaevääksi papaijan ja pitaijan. Papaija tekee tunnetusti hyvää vatsalle, joten se oli parasta mitä saatoin syödä yöllisen vatsakivun jälkeen.

Kun saavuimme illansuussa takaisin Koh Makille laskeutui kotilaiturin häämöttäessä sydämeen rauha. Ihanaa olla kotona, rauhassa. Menin sänkyyn klo 19.30 ja nukahdin saman tien. Aamun harjoitus sujui melko kosteissa merkeissä. Täällä on yleensä aamuisin todella tuulista, mikä tuulettaa ihanasti joogasalia. Mutta tänä aamuna oli täysin tyyntä. Hien määrä oli uskomaton. Kasvot olivat niin hiestä märkänä, että sitä valui norona suuhun ja silmiin! Lisäksi menkatkin alkoivat samaan syssyyn. Huomenna pidän todennäköisesti kokonaan taukopäivän tai teen pelkästään aurinkotervehdykset. Suomessa en harjoittele koskaan menkkojen aikana, vaan pidän kolmen päivän tauon, kuten kuuluisikin. Tänään tein sarjaa Marichyasanoihin saakka ja jätin sillat sekä taaksetaivukset välistä. Keho oli eilisen matkustamisen ja istuminen jälkeen niin jumissa, että tuntui hyvältä availla sitä hieman.

Viime postauksessa kirjoittelin joogasta ja kivuista. Kuinka ollakaan saman päivän iltana keskustelimme aiheesta keskustelutunnilla, sillä New York Times julkaisi juuri artikkelin joogasta ja loukkaantumisista. Aamulehti pyysi Petriä kommentoimaan artikkelia. Se julkaistaan ilmeisesti 20.1. Suosittelen lukemaan.

Joogiarkea paratiisissa.

2012-01-12T19:54:00.000-08:00

Kuukauden joogaretriitti tropiikin lämmössä kuulostaa ehkä unelmalomalta. Mutta kyllä niitä vähemmänkin ihania hetkiä kuukauteen mahtuu. Muutama enemmän tai vähemmän huonosti nukuttu yö takana.

Toissayönä näkymättömät moskiitot purivat jokaisesta kohdasta, jotka olivat peiton ulkopuolella. Peiton sisäpuolella ei taas voinut olla, sillä en halunnut kuolla lämpöhalvaukseen. Joka paikkaa kutisi ja poltti. Teepuuöljy tehosi onneksi hetkessä. Pakko nukkua pelkissä alushousuissa, koska oli niin kuuma, mutta ilmastointia emme halua käyttää.

Kun kaikki mökissä olevat moskiitot olivat syöneet mahansa täyteen alkoi närästämään. Turvauduin Mirkan närästyslääkkeeseen. Sitten alkoi mahakipu. Veroasiat pyörivät päässä. Uni ei tule. Ottaa päähän, kun tietää, että herätys on klo 5.30 ja päivästä ei tahdo tulla mitään, jollei ei saa nukuttua. Miten jaksaisin workshopissakin puolikuntoisena? Ravaan vessassa alvariinsa, sillä aineenvaihdunta toimii kaksinkertaisella nopeudella, kun nesteytystäkin tarvitsee enemmän kuin Suomessa. Ystäväni iskiashermo on tullut taas kylään ja kipu säteilee reidestä polveen ja sääreen. Mirka tuhisee onnellisena höyhensaarilla, minä puolestani tihrustan vessassa itkua ja olen vihainen, että lauttamatka höyhensaarille on osaltani pahasti myöhässä. Arviolta kello kolmen tietämillä olen nukahtanut. Näin unta, että minulle syötettiin täällä unilääkkeitä, mutta en nukahtanut siitäkään huolimatta, vaan näin hallusinaatioita.

Tapahtumarikkaasta yöstä huolimatta heräsin ihmeellisen levänneenä. Kehossa ei tuntunut minkäänlaisia kipuja tai kolotuksia (lukuun ottamatta iskiasta), joista kärsin aina intensiivisen joogajakson alussa. Sen olen jo oppinut, että kivut lähtevät vain säännöllisellä harjoittelulla. Ne tulevat ja menevät, käyvät kylässä. Sen jälkeen keho on taas entistä enemmän auki. Jotkut kivut viipyvät pidempään. Joudun kestitsemään iskiasta todennäköisesti vielä jopa kuukausia. Vasen puoli taisi vierailla kolmisen kuukautta viime keväänä.

Aamun harjoitus tuntui hyvältä ja pystyin keskittymään ja sulkemaan epäolennaiset asiat ulkopuolelle. Urdhva Dhanurasanoissa tapahtui aukeaminen. Petri kehotti muutama päivä sitten olemaan niissä 3 x 5 hengityksen sijasta 3 x 10 hengitystä. Uskomatonta mikä muutos tapahtui jo neljännen päivän jälkeen, kun lisäsin hengityksiä! Tunsin kuinka rintakehä alkoi aueta ja laajentua! Mahtava tunne! Taaksetaivutukset alkoivat sujua myös heti paremmin. Sillat ja taaksetaivutukset ovat tällä hetkellä ehdottomasti suosikkejani! Tuntuvat ihan mielettömän hyvältä!

Yläkroppani on jumissa ja saan työstää sitä edelleen vielä pitkään. Mutta miten hyvältä se tuntuukaan, kun aukeamista tapahtuu. Vielä muutama vuosi sitten minulla ei ollut hajuakaan moisesta. Miltä voisi tuntua, kun selkä tai yläkroppa aukeaa. Suurin osa ihmisistä on jumissa ja sitä ei edes tiedosteta, vaan ajatellaan, että on luonnostaan jäykkä. Ja kipuihin syödään lääkkeitä, jotta oireet lakkaisivat, mutta ei työstetä itse oireen syytä.

Täällä ollessani olen ymmärtänyt entistä enemmän kuinka jooga on vaikuttanut elämääni. Aamuherätykset eivät todellakaan ole aina mitään herkkua. Ja mitä paremmin on nukkunut, sitä enemmän jumissa yleensä on. Myös täällä tropiikissa. Pimeässä ja loskassa talsiminen joogasalille kukonlaulun aikaan tuntuu järjettömältä ja ajatus harjoituksen nautinnollisuudesta mahdottomalta. Ensimmäiset aurinkotervehdykset kipeällä takareidellä tuntuvat tuskallisilta ja siinä vaiheessa ajattelee, että tästä harjoituksesta ei kyllä tule mitään. Mutta kertaakaan en ole katunut, että olen herännyt joogaan. Kertaakaan ei ole tuntunut pahalta. Joka ikinen kerta olen kiitollinen itselleni olipa harjoitus sitten tuntunut kevyeltä tai raskaalta.

Joogan henkiset vaikutukset tapahtuvat huomaamatta. Mutta mielen voima on uskomaton, siitä saan muistutuksia säännöllisin väliajoin. Mieli kiinnittyy milloin mihinkin asioihin ja kehittää toinen toistaan ihmeellisempiä haasteita. Mutta pitää vain jatkaa harjoittelua kärsivällisesti. Oli kyse sitten asanaharjoituksesta tai oman elämänsä muista haasteista. Keskittyä jokaiseen hetkeen ja luottaa. Luottaa itseensä ja omaan voimaansa.

Katsoimme keskiviikkona joogavideon gurujin ja hänen perheensä kuukauden vierailusta New Yorkissa vuonna 2001. Sharath (gurujin tyttärenpoika) sanoi: ”Every man can practise. Young man can practise. Old man can practise. Stiff man can practise. But lazy man cannot practise.”

Astangajoogan voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa (alle 12-vuotiaat eivät tosin saa harjoitella). Sen voi aloittaa olipa sitten minkälaisia vaivoja tahansa tai olipa kuinka jäykkä tahansa. Minä olen aloittanut pisteestä, jolloin en saanut kuin juuri ja juuri sormen päät lattiaan ja monet ykkössarjankin asanoista näyttivät täysin mahdottomille. En muista minkä asanan kohdalla tajusin, että jäykkyys oli ollut vain pääni sisällä. Minun taustani ei ole kuitenkaan mitään verrattuna siihen, mitä videolla haastateltavat joogit kertoivat ja mitä esimerkiksi täällä isäänikin vanhempi joogiystäväni on kokenut. Hän aloitti joogan nelisen vuotta sitten ja kävi syksyllä isossa selkäleikkauksessa. Jalat menevät silti niskan taakse ja hän harjoittelee taaksetaivutuksia siinä missä minäkin. Omaa harjoitusta ei kannata verrata toisen harjoitukseen, mutta edistyneimmiltä saa intoa ja muiden joogien kanssa on todella antoisaa vaihtaa oivalluksia asanoista.

Ps. Ratkaisin unettomuusongelmani varsin miellyttävällä tavalla; töllötin eilen illalla Jane Austenin DVD-boksista Mansfield Parkia ainakin viisi jaksoa putkeen. En meinannut malttaa käydä edes nukkumaan, mutta siinä vaiheessa, kun olisin tarvinnut tulitikut silmiini, oli pakko lopettaa. Käsittömätöntä miten joku voi koukuttaa noin pahasti! Kyllä nukutti makoisasti ja tänä aamuna heräsin harjoitukseen klo 4.20!

Opiskelua, hyvinvointia ja äänestysmatka Pattayalle.

2012-01-09T21:29:00.000-08:00

Voi miten ihania kommentteja olen taas saanut teiltä! Ihanaa, että niin monia kiinnostaa lukea joogajuttuja! Kirjoitan teille vielä jossain vaiheessa pienen infopaketin retriitistä, sillä ainakin itseäni olisi kovasti kiinnostanut lukea tarkempia kokemuksia ja infoa käytännön asioista ennen tänne tuloa. Onneksi sain vastauksia Mirkalta, joka oli täällä viime vuonna.

Mieli lepää kyllä päivä päivältä enemmän. Eilen löysimme saaren toiselta puolelta aivan mielettömän ”The Beach” paratiisirannan! Paikan nimi oli Baan Ing Kao. Resortissa oli vehreällä rinteellä puisia bambubungaloweja ja biitsi oli ehkä vain 50 metriä pitkä, mutta aivan täydellinen paratiisi! Jos harkitset reissua Thaimaahan ja kaipaat rauhallista mestaa, joka on suojassa turisteilta, Baan Ing Kao on siinä tapauksessa täydellinen kohde. Jos tulen tänne vuoden päästä uudelleen, voisin jopa harkita siellä asustamista (350 BHT per yö) ja huristella aamuharjoitukseen skootterilla.

Aloitin joogan avustustekniikat ja energy healing-kurssin sittenkin jo eilen ja ilmoittauduin lisäksi vielä ensi viikolla alkavan Måns Broon joogan filosofia-kurssin. Joogan filosofia kiinnostaa kovasti ja olen lukenut Månsin käännöstä Patanjalin joogasutrista sieltä täältä, mutta se on minulle sen verran hidasta luettavaa, että mieluummin kuuntelen jonkun asiaan syvästi perehtyneen ihmisen luentoa aiheesta. Opiskelua on siis luvassa, mutta enpä heti keksi kiinnostavampaa aihetta ja parempaa ympäristöä. Petriä voisi kuunnella tuntikausia. Hänellä on mieletön kokemus ja ymmärrys kehosta, parantamisesta ja terapiatyöstä puhumattakaan astangajoogasta ja sen perinteestä. Myös kokemukset gurujin kanssa harjoittelusta ovat sympaattisia.

Petri näyttää Utthita Hasta Padangustasanan avustamisen Wambuin kanssa

Huomenna teemme retken Koh Changille. Valittavana oli kolme erilaista retkeä; elefanttiajelu, White Sand Beach tai tree top adventure, eli jossakin puiden latvoissa tapahtuva seikkailuretki. Arvatenkin allekirjoittanut valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Elefantit ovat niin suloisia vaikka sydäntä hieman särkeekin, että ne joutuvat olemaan hölmöjen turistien kiertoajeluvälineenä. No sentään ekologinen vaihtoehto.

Mutta arvatkaapa minne menemme lauantaina!!! Pattayalle!!! Nimittäin ennakkoäänestämään! Voiko olla mitään coolinpaa kuin joogien äänestysmatka Pattayalle! Petrihän on yksi Pekka Haaviston julkkiskanttajista ja innostui heti äänestysretkestä. Muistakaa tekin käydä ennakkoäänestämässä! Ja oikea numerohan on sitten KAKSI ;)

Kosmetiikka-arsenaaliini viitaten, aurinkovoide on puoliksi käytetty, samoin suihkugeeli. Näyttää siltä, että suurin osa puteleista tyhjenee jo ennen reissun loppua (tosin läheskään kaikki eivät olleet täysi lähtiessä). Turhin puteli on ehkä kosteusvoide, jota olin ajatellut käyttää iltaisin. Eihän täällä tarvitse mitään kosteusvoidetta kasvoille iltaisin. Aamuisin laitan sävyttävää päivävoidetta, jota sitäkään ei kohta edes huomaa kun kasvot ovat päivettyneet ja pisamia on tullut ihan hirveästi. Ihoni on parantunut silmissä! Mirkakin sanoi päivä tulonsa jälkeen, että ihoni on parempi kuin edellisenä päivänä. Lähes kaikki tukkeumat otsasta ovat kaikonneet ja iho on täysin sileä. Myös selässä olleet pikkunäpyt ovat kuivuneet olemattomiin. Jee! Auringon kanssa otan tosi varovasti. Ei pitkiä aikoja suorassa auringossa, mutta joka päivä otan 5-10 minuutin aurinkokylvyn ilman mitään suojaa.

Joogaharjoitus kulkee päivä päivältä paremmin. Iltapäivien pranayama-harjoituksesta on tullut meditaation lisäksi suosikkini. Hengitysharjoitukset aion sisällyttää kyllä reissun jälkeen normaaliin arkielämääni. Viime pranayama-tunnilla sisäänhengitykset tuntuivat välillä siltä, etten hengittänyt itse lainkaan vaan ihan kuin sisälläni olisi ollut ilmapallo ja joku olisi vain puhaltanut siihen ilmaa minun tekemättä mitään. Keuhkot tuntuivat laajenevan joka suuntaan ja tuntui kuin selkärankani olisi pidentynyt. Istuminen alkoi myös helpottua eikä jalkoja tai selkää puuduttanut lainkaan. Myös eilisiltainen chakrameditaatio Petrin vetämänä oli aivan ihana.

Hyvinvointi on saanut täällä jotenkin vielä uudenlaista perspektiiviä. Tuntuu ettei tarvitse enää miettiä valintojaan vaan ne tuntuvat täysin automaattisilta, lähtevät jostain todella syvältä ja oikeasta paikasta. Olen syönyt joka lounaalla ja illallisella kypsää ruokaa. Kaipaan ehkä jo vähän freesimpää, mutta voin silti hyvin. Ehdottomuus on out! Vaikeus on out! Helppous ja luonnollisuus ovat avain hyvinvointiin.

Joogin vapaapäivä paratiisissa.

2012-01-07T20:14:00.000-08:00

Lauantait ovat astangajoogassa vapaapäiviä, jolloin ei harjoitella ollenkaan. Joogiystäväni Mirka saapui suomalaiskonkkaronkan kanssa Koh Makille perjantaina ja hän kaipasi pitkän lennon jäljiltä hieman kehon aukaisua, joten teimme eilen aurinkotervehdyksiä ja joitain asanoita. Samalla oli hyvä tilaisuus ottaa asanoista valokuvia. Minulla ei ole tähän saakka ollut harmainta hajuakaan miltä asanat näyttävät ulospäin, joten kuvat olivat todellakin opettavaisia. Heh, täydellisyyteen on vielä matkaa, mutta onneksi matkan tekeminen on niin mukavaa. Ja itse ajattelen niin, että olen nyt juuri siinä pisteessä ja asanat näyttävät juuri niin täydellisiltä kuin niiden tällä hetkellä ja tällä joogataustalla kuuluukin.

Tässä on joogashalamme ulkoa

Guruji, Shri K. Pattabhi Jois

Bakasana

Mirka ja Ustrasana

Garbha Pindasana

Mirka ja Sakari Shirshasanassa

Kävin eilen thai-hieronnassa, sillä niskakipuni ei tuntunut hellittävän ja koko vasen puoli lapaluiden vierestä oli aivan jumissa. Pyysin helliä otteita, mutta pääsin pienen ja laihan thainaisen käsittelyyn, jolla oli sen verran näpeissä voimaa, että vedet valuivat silmistä! Perinteisellä urheiluhieronnalla moiset otteet olisivat saaneet paikat turvoksiin (kokemusta on), mutta thaihieronnan jälkeen yläkroppa oli totaalisen auki, vaikka nautinnosta oltiinkin ehkä kaukana.

Tänä aamuna pystyin jo tekemään koko ykkössarjan setu bandhasanaa eli viimeistä asanaa lukuunottamatta, sillä siinä tulee niskaan painetta melko paljon ja varon nyt aiheuttamasta uutta vammaa. Jätin myös loppuliikkeistä niskaa rasittavat asanat väliin. Taaksetaivutuksiakaan en ollut tehnyt vielä täällä ollessa, mutta aloitin nekin tänään ja se taisi olla juuri oikea lääke yläkropan jumituksiin. Ensi viikolla niskakivuista on tuskin enää tietoakaan.

Harjoitus tuntui tänään muutenkin ihanalta ja kevyeltä. Aamulla oli todella tuulista ja shalassa ei siksi ollut niin kuuma kuin aiempina aamuina. Istumasarjassa tuntui, että voimaa riittää loputtomiin ja läpihypyissä tuntui, että kehoa pystyy todella kannattelemaan. Istuin lopuksi padmasanassa varmaan hölmistyneen onnellinen hymy kasvoilla. Huomenna taas uusi päivä ja uusi keho, tosin myös kuupäivä, joten sitten otetaankin iisimmin.

Perjantaina tänne tuli noin viisitoista uutta ihmistä ja shalassa ollaan kuin sillit purkissa (harjoittelemme kolmessa eri ryhmässä), mutta parasta on se, että täällä vallitsee heti lämmin yhteishenki ja saa höpötellä joogasta niin paljon kuin sielu sietää eikä kukaan käske vaihtamaan puheenaihetta!

Niin ja ruoka on mitä mainiointa ellen jo muistanut mainita. Lounaalla ja illallisella on aina neljä eri ruokalajia salaattien lisäksi ja kaikki on tuoreista ja puhtaista raaka-aineista valmistettua. Sen kyllä maistaa ja tuntee, voin paremmin kuin aikoihin tai ehkä koskaan! Kehossa tuntuu vahvalta, energiseltä ja kevyeltä, mieli on levännyt ja rauhallinen. Ja tätä kestää vielä kuun loppuun saakka. Oih oih, hengitän jokaista sekuntia kiitollisena!

Koh Makilla on kumipuuviljelmien lisäksi kookospalmuplantaaseja ja saarella valmistetaan myös omaa kookosöljyä. Sen vuoksi onkin kummallista ettei nuoria kookospähkinöitä ole kuitenkaan ravintoloissa saatavilla kovinkaan usein ja ne ovat melko kalliita (50 BHT). Pari päivää sitten niitä kuitenkin ilmestyi shalan alakertaan ja olenkin ryystänyt kookosvettä onnellisena sen jälkeen :)

Lokoisaa elämää paratiisissa.

2012-01-05T18:46:00.000-08:00

Terkkuja Koh Makin paratiisisaarelta! Täällä ollaan hengissä ja hyvinvoivana! Kesti muutama päivä totutella eloon täällä ja pitkän matkustamisen jälkeen piti hieman palautua väsymyksestä ja hämmennyksestä. Blogin päivitys ei ole siis ollut ihan päällimmäisenä ajatuksena, mutta tässä teille esimaistiaisia tähän astisesta elosta täällä.

Koh Mak on aivan ihanan kaunis ja rauhallinen saari eikä täällä ole paljoa turisteja - ja sellaisena saari halutaankin pitää, "no banana boats", paikallisten sanoin :) Meidän resortissa on joitakin turisteja joogaretriittiläisten lisäksi, mutta shala (joka on muuten mielettömän kaunis) ja sen alakerran ruokailutila ovat kokonaan meidän käytössä.

Tänä aamuna heräsin klo 4.30 ja aloitin harjoituksen 4.45, muina päivinä olen aloittanut kuudelta. Voitteko kuvitella parempaa tapaa päivän aloitukselle kuin joogaharjoitus kauniissa shalassa, kun ulkoa kantautuvat vain sademetsän siritys ja aaltojen kohina? Harjoituksen jälkeen kävelen suoraan mereen, jonne on bungalowistani noin 20 metriä.

Hiki lentää harjoituksissa, mutta uusi joogamatto ja puuvillamatto sen päällä toimivat loistavasti. Niskat ovat edelleen jumissa enkä voi tehdä harjoitusta tällä hetkellä kuin navasanaan saakka, mutta toivottavasti ensi viikolla olen jo entistä ehompi, kun olen ottanut nyt rauhallisesti.

Ruoka on kirjaimellisesti taivaallista ja aamun vihersmoothiet ovat loistavia! Toistaiseksi en olekaan tarvinnut miniblenderiäni, vaan olen saanut käyttää resoritin keittiön blenderiä.

Päivän ohjelmaan kuuluu aamun joogaharjoituksen lisäksi iltaisin pranayamaharjoitus sekä meditaatio ja keskustelua joogasta ja asanoiden linjauksista ym. Ensi viikon jälkeen minulla alkaa myös energy healing ja joogan avustustekniikat-kurssi, muuten päivät ovat vapaita.

Täällä on niin ihanaa ja parasta on se, että saan nauttia auringosta, kauniista luonnosta, rauhasta, hyvästä ruoasta, mukavista ihmisistä, kiireettömyydestä ja siitä, että saan vain olla juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Jaan kokemuksiani lisää kyllä pitkin reissua vaikka juuri nyt tuntuukin hölmöltä yrittää selittää tätä.

Täällä on pilvetön taivas ja lämpöä riittää niin paljon, että toivottavasti sitä välittyy hieman sinnekin <3

Kuukauden selviytymispaketti Thaimaahan.

2011-12-31T07:10:00.000-08:00

Vuoden viimeistä päivää viedään! Takana on ehdottomasti elämäni paras vuosi. Kiitos.

Kirjoitan ajatuksiani menneestä ja tulevasta vuodesta huomenissa Frankfurtin kentältä, sillä nyt ajatukseni ovat reissuunlähdössä sekä tässä illassa! Menin vielä tänään liukastumaan kaupungilla, pysyin sentään pystyssä, mutta venäytin niskani ja yläselkäni niin ettei pääni käänny toiseen suuntaan kunnolla. Ei auta kuin levittää joogamatto lattialle ja koittaa venytellä ja jumpata sen verran etteivät lihakset menisi pahaan kramppiin. Onneksi ihkuliittiolennot Jutta ja Timo lupasivat viedä minut lentokentälle huomenna, sillä rinkkani painaa melkein juuri sallitut 20 kiloa ja sen lisäksi matkassa ovat vielä reppu ja joogamatto. Kiitos universumille, että se säästi minut kuitenkin luunmurtumilta!

Eräs lukijani toivoi bloggausta siitä, mitä aion ottaa reissuun mukaan. Selvitys noista 20 kilosta tulee tässä.

Suurimman tilan ja painon vievät kosmetiikkapurnukkani. Varmaan suurin osa ostaa kosmetiikkaputelinsa paikan päältä, mutta minä en suostu tinkimään kosmetiikan laadusta edes reissussa. Aikani ei myöskään riitä Bangkokissa sertifioidun luonnonkosmetiikan metsästämiseen ennen Koh Makille lähtöä. Haluan myöskin perille päästyäni ottaa rennosti enkä miettiä enää tykötarpeiden hankkimista. Onneksi takaisin tullessa purnukat eivät vie tilaa vaan ovat toivon mukaan tyhjiä! Vaatteita en pakannut mukaan erityisen paljoa, tosin joogavaatteet vievät yllättävän paljon tilaa. Joogamattoni ei mahtunut rinkkaan vaan joudun kantamaan sen erikseen mattokassissa.

Kosmetiikkatuotteeni ovat pääosin Madaraa. Colour & Shine shampoo ja hoitoaine, Flower Dust vartalovoide, jossa on pientä hohdetta sekä Baby Oil Cream, joka on yksi luottovartalovoiteistani. Puhdistusvaahto kasvoille ja kasvovesi ovat myös Madaraa. Kosteusvoiteeksi on Madaran Sun Flower sävyttävä päivävoide sekä Melvitan porkkanaöljy. Silmämeikin poistoaineena käytän Weledan manteliöljyä. Suihkugeeli on Tropicain Exotic.

Aurinkovoiteeksi otin Lovean 30 suojakertoimella varustetun sprayn. Olisin halunnut Alpadermin aurinkovoiteen, mutta sitä ei ollut saatavilla, sillä merkin aurinkovoiteissa on menossa pakkauksen uudistus. After Suneja otin kaksi, viime kesältä yli jääneen Santen sekä Pur Aloen aloe vera-geelin, joka sopii myös rauhoittamaan todennäköisiä moskiiton puremia. Moskiiton puremiin kyselin luonnonmukaisia hoitovinkkejä myös Facebook-sivuillani ja suositusten perusteella ostin Vihreän Kosmetiikan tea tree-öljyä sekä purkitin mukaan CocoVin kookosöljyä. Mahdollisia lihasvenähdyksiä varten käytän Frantsilan Lohikäärmesalvaa.

Syön Koh Makilla samaa kasvisruokaa, kuin muutkin joogit, mutta aamuisin minulle on järjestetty omat vihersmoothieainekset. Haluan varmistaa, että kehoni voi vähintään yhtä hyvin kuin Suomessakin ja siksi otin täydennykseksi mukaan chiasiemeniä, joita voin heittää aamusmoothien joukkoon. Mukaan lähtevät myös MSM-jauhe ja spirulinatabletit. MSM:llä olen todennut olevan ilmiömäisen paljon hyviä vaikutuksia lihaksiin sekä niveliin. Kehossani on vielä paljon tukoksia ja paikat kipeytyvät joskus joogasta. MSM:n myötä monet kivut ovat kaikonneet ja venyvyys on mennyt harppauksen eteenpäin. Spirulina puolestaan tekee hyvää vaalealle hipiälleni ja silläkin varmistelen riittävää mineraalien saantia. Harmi, että unohdin tilata iHerbistä astaksantiinia. Olisin halunnut testata sen vaikutuksen voimakkaassa auringossa, mutta näillä mennään. Probiootit ovat puolestaan itsestäänselvyys etenkin, kun matkaan maahan, jossa bakteerikanta on täysin erilainen kuin kotona.

Miniblenderini olen tilannut Keimlingistä ja tilasin sille vielä XL-kokoisen kulhon, sillä normaalikokoiseen kuppiin mahtuu ihan onneton määrä smoothieta! XL-kokoiseenkin menee vain noin puolet normaalisti nauttimastani määrästä!

Reissun muita oheistykötarpeita ovat taskulamppu (Koh Makilla on ajoittain sähkökatkoja), jokaisen naisen paras ystävä kuukuppi (omani on Luneten), laastarit, korvatulpat, särkylääkkeet, neula, lanka, sakset ja puhdistusaine joogamatolle ja kankainen kauppakassi. Kameraa ja kannettavaa tuskin tarvitsee mainita ;) Matkalle pyydettiin ottamaan mukaan myös Petrin Astanga-kirja sekä Måns Broon Joogan filosofia (tai vastaavat), lisäksi otin Deepak Chopran Perfect Healthin.

Ja sokerina pohjalla: Jane Austenin DVD-boksi! Hahaa! Tämä ei suinkaan kuulunut alkuperäiseen selviytymisvarustukseen, mutta hurahdin jouluna totaalisesti Ylpeys ja Ennakkoluulo-maratoniin! En muista aikoihin nähneeni mitään yhtä koukuttavaaa ja ihanan turhamaista! En voinut vastustaa DVD-boksin hankintaa, sillä siinä on kyseisen sarjan lisäksi myös Järki ja Tunteet, Emma sekä Mansfield Park. Tämä lienee täyttä turhuutta, mutta sanokaa mitä sanotte! Olen aivan fiiliksissäni tästä, etenkin kun tajusin, että Frankfurtin kentällä minulla on aikaa lorvailla kokonaiset viisi tuntia ennen Bangkokin lentoa! Hahaaa, ei todellaakaan tarvitse miettiä miten käytän aikani lennoilla ja niiden välissä :D Ja nyt kun aloitan uuden vuoden kahden kariutuneen ihmissuhteen jälkeen, tilaan todellakin universumilta täydellistä Mr. Darcya!

MacBook saa suojakseen joululahjarahoilla hankitun Lumin nahkaisen oliivinvihreän kannettavan suojapussin. Tai tarkemmin kotelo on kyseisen merkin alla Mhann nimeä kantavasta miestenmallistosta. Lumin laukut ovat täydellisiä. En ole mikään laukkufriikki ja omistankin vain parin kirppisveskan lisäksi yhden laadukkaan laukun. Tykkään kantaa tavaroitani mieluummin yhdessä hyvässä laukussa kuin haalia nurkkiini liikaa tavaraa, mutta täytyy myöntää, että Lumin liikkeessä asiointi meinaa aiheuttaa pienimuotoisen järjenmenetyksen ja sydämen rytmihäiriöitä.

Näillä kamoilla mennään! Mielestäni mukana ei ole mitään turhaa. Hölmöltä tuntuu raahata näin paljon kosmetiikkaa, mutta perusteluni asialle ovat kyllä mielestäni hyväksyttävät :) Mahan pohjassa tutisee ja matka jännittää hieman. En oikein tajua koko asiaa tällä hetkellä. Kun aloitin astangajoogan ja löysin Petrin retriitin nettisivut, muistan pitäneeni haavetta kuukauden retriitistä hyvin kaukaisena. Kas tässä sitä ollaan. Mikä siitä tekikään mahdotonta? Päätös haaveen toteuttamisesta riitti. Niin se vain menee. Mitä ikinä haluat, halua täydestä sydämestä ja rakasta unelmaasi. Se kyllä toteutuu. Se on rakkauden laki.

Nyt rupean valmistautumaan Uuden Vuoden vastaanottamiseen. Luvassa on aarrekarttatalkoot rakkaiden ystävien seurassa. Hyvää ja kaunista uutta vuotta teillä rakkaat lukijani! Päivitän blogia reissusta niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Ihanaa, että saan jakaa matkakokemukseni ja haaveeni teidän kanssa. Kiitos <3

Joulun herkkuja ja paras joululahja.

2011-12-25T11:44:00.000-08:00

Moni on kysellyt onko joulupöytäni raaka tai valmistanko perinteisiä jouluruokia kypsentämättöminä versioina. Vastaus on ei ja ei, varsinkin jälkimmäiseen. En ymmärrä miksi lähteä jäljittelemään jo kypsänäkin hyvin miedon makuisia laatikoita tai esimerkiksi rosollia raakana? Sehän olisi suorastaan pyhähäväistys perinteiselle lanttulaatikolle! Lanttulaatikon kuuluu olla kypsennetty. Piste.

Raakaruokailun idea ei ole valmistaa normaalia ruokaa raakaversiona. Esimerkiksi lanttulaatikko raakana olisi minun visioni mukaan suurinpiirtein lanttua ja cashewpähkinää sileäksi mörssättynä, makeutusta hunajasta, vähän suolaa ja pippuria, kenties ripaus vaikka kanelia. Ei kuulosta minuun korvaani kovin houkuttelevalta, kun olen tottunut syömään suuria määriä tuoreita yrttejä ja käytän hyvin laajaa mausteiden ja tuoreiden kasvisten kirjoa. En halua syödä mautonta ja väritöntä ruokaa.

Ja rosollin raakaversio. Miksi ihmeessä, kun voi valmistaa esimerkiksi punajuuricarpacciota, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan täynnään ihania makuja?

Jos joulupöytäni olisi raaka, valmistaisin varmaankin juuri edellä mainittua punajuuricarpacciota, pähkinä-sienipyöryköitä, itse hapatettua pähkinäjuustoa, herkullisia kastikkeita, viikunasalaattia, karamellisoitua sipulia, versoja ja omatekoista pestoa herkkukräkkeripohjalla. Jälkiruokiin hakisin sitten perinteisiä joulun makuja ja tuoksuja. Herkkupalleroita, suklaata tai raakapipareita, joissa maistuisi kaneli, pomeranssi, neilikka, kardemumma ja inkivääri. Rikkaita makuja. Jokin ihana raakakakku tai esimerkiksi glöginmakuinen mousse.

Ehkä jonain jouluna toteutankin tämän, mutta niin kauan, kun vietän joulua rakkaan perheeni kanssa ja syömme samoja ruokia, meillä harrastetaan jonkinlaista fuusiokeittiötä. Syön pari kertaa vuodessa lihaa, joista toinen on jouluna. Lihan tulee kuitenkin olla mahdollisimman eettistä ja siksi meillä syödäänkin riistaa. Tänä jouluna tarjolla oli poroa, viime jouluna hirveä. Huomenna isäni valmistaa teeripaistia. Kasviksia joulupöydässämme on minun myötäni runsaasti. Tänä vuonna hain ideoita Glorian Ruoka ja Viinistä, jonka tilasin hiljattain, sillä ruokalehdistä saa todella paljon inspiraatiota myös raakaruokailuun, kun hieman muuntelee reseptejä. Tällä kertaa kokkasimme kuitenkin täysin ohjeiden mukaan. En aio esitellä koko joulupöydän sisältöä, vain muutaman helmen.

Kuten sanottua, syön lihaa vain pari kertaa vuodessa ja silloin sen todella soisi olevan täydellistä. Poro valmistui Glorian ohjeen mukaan leivänmuruista, kirnuvoista, tuoreesta timjamista ja rosmariinista kuorutetulla tahnalla. Makuelämys oli kuin olikin täydellinen ja liha oli kerrassaan suussa sulavaa. Poro oli kotoisin Savukosken ja Pyhätunturin välisiltä selkosilta.

Yrttikuorrutettu poronfilee

500 g poronfileetä

1 1/2 tl ruususuolaa

1 tl mustapippuria myllystä

1 rkl kirnuvoita

1 rkl oliiviöljyä

Yrttikuorrutus

1 viipale (vaaleaa) leipää

4 rkl hiennettuja yrttejä (timjami ja rosmariini)

2 rkl huoneenlämpöistä kirnuvoita

1/2 tl ruususuolaa

1/3 tl mustapippuria myllystä

Ota fileet huoneenlämpöön noin 45 min ennen paistamista. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Tee kuorrutus: hienonna leipä ja yrtit. Sekoita voi joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista fileisiin kaunis väri pannulla voi-öljyseoksessa. Laita fileet uunivuokaan. Painele kuorrutus pinnalle. Työnnä lihalämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä uunisa, kunnes sisälämpö on 56 astetta, noin 15 min. Tällöin liha on kauniin vaaleanpunaisya. Kääri folioon ja anna vetäytyä 15-30 min.

Poro sai seuraa sitruunaparmesaanirisotosta, jonka valmistin vanhasta muistista. Tarkoitus oli tehdä Glorian reseptillä sitruunaparmesaanipolentaa, mutta polentaryynien metsästys päättyi risottoriisiin. Olen tehnyt samaista risottoa joskus myös risottospeltistä, joka toimii muuten myös todella hyvin ja on ekologisempi vaihtoehto riisille.

Gloriasta bongasin myös sinihomejuustolla kuorrutettujen viikunoiden sekä papu-kanttarellisalaatin ohjeet. Ihanaa vaihtelua joulupöytään ja kaikki rakastamani raaka-aineet! Näistäkin on todella helppo muuntaa raakaversiot eikä niistä silti tule mauttomia. Raakaversiot pääsevät testiin varmasti viimeistään reissuni jälkeen.

Sinihomejuustolla kuorrutetut viikunat

4 viikunaa

2 tl valkoista balsamicoa

2 tl oliiviöljyä

100 g sinihomejuustoa

3 tl hunajaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Huuhtele ja puolita viikunat ja leikkaa kannat pois. Leikkaa tarvittaessa pohjasta pieni pala pois, niin saat viikunat pysymään tukevasti vaaka-asennossa. Laita viikunat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pirskota balsamico ja oliiviöljy päälle. Leikkaa juusto paloiksi ja laita palat viikunoille. Kypsennä uunissa noin 8 min tai kunnes viikunat lämpenevät. Nosta viikunat lautaselle ja valuta hunaja päälle. Tarjoa lämpimänä.

Papu-kanttarellisalaatti

1 dl pinjansiemeniä

1 tl paprikajauhetta

250 g vihreitä pitkiä papuja

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

2 rkl kirnuvoita

175 g kanttarelleja

1/2 sitruunan mehu

1 tl ruususuolaa

Paahda pinjansiemeniä kuivassa, kuumassa paistinpannussa. Kaada siemenet lautaselle, lisää paprikajauhe ja pari tippaa oliiviöljyä kuumien siementen päälle. Keitä papuja suolavedessä 5 min. Valuta pavut. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne pannussa voissa pehmeiksi. Lisää valutetut, kuiviksi puristellut kanttarellit ja paista 5-10 min. Yhdistä sienet, pavut, siemenet, sitruunan mehu ja suola kulhossa. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

Suurin joulupöydän hitti oli kuitenkin savusellerisalaatti, karamellisoitu omena ja selleripyree, jonka äitini loihti myöskin Glorian ohjeen mukaisesti, kun minä tapitin telkkarista Ylpeys ja ennakkoluulo-maratonia. Heh, luulen, että vaikka luovuinkin televisiostani viime kesänä, otin telkkarinkatseluvajarit kiinni haaveilemalla viisi tuntia putkeen Mr. Darcystä ;)

Savusellerisalaatti, karamellisoitu omena ja selleripyree

1 ruukku rucolaa, punamangoldia tai mizunaa

1 dl hasselpähkinöitä

Savustettu selleri

1 mukulaselleri

1 kg karkeaa merisuolaa

2 tl ruususuolaa

1-2 tl intiaanisokeria

3 rkl oliiviöljyä

Lisäksi

1 savustuspussi

2 karamellisoitua omenaa (ohje alla)

n. 1/2 dl selleripyreetä (ohje alla)

Leikkaa selleristä kannat pois ja leikkaa mukula vielä puoliksi leveyssuuntaan. Laita hiukan merisuolaa uunivuokaan ja nosta sellerit päälle. Peitä sellerit suolalla. Kypsennä uunissa 200 asteessa 45-60 min, kunnes ohut veitsi menee selleristä helposti läpi ja se tuntuu kypsältä. Valmista sellerin kypsyessä selleripyree.

Paahda pähkinät kuumassa paistinpannussa. Anna jäähtyä ja murskaa reilun kokoisiksi paloiksi. Ota sellerit pois suolakuoren alta (varo, suola on polttavan kuumaa). Kuori sellerit varovasti, leikkaa ohuiksi lohkoiksi ja savusta uunissa 5-10 min savustuspussin ohjeen mukaan. Valmista sillä aikaa karamellisoitu omena.

Mausta selleri suolalla, sokerilla ja oliiviöljyllä. Jaa selleri- ja omenalohkot lautasille. Koristele annokset salaatilla ja pähkinällä. Tarjoa selleripyree kastikkeella.

Selleripyree

1/4-1/2 keskikokoista mukulaselleriä

2 omenaa

1/2 sipulia

1 rkl oliiviöljyä

2 rkl kirnuvoita

1-2 dl vettä

1 dl kermaa

1-2 tl ruususuolaa

1-2 tl intiaanisokeria

Kuori ja kuutioi selleri ja omena. Hienonna sipuli. Kuullota sipuli laakeassa kattilassa öljyssä pehmeäksi. Lisää selleri ja omena ja kuullota vielä 2 min. Lisää voi ja vettä sen verran, että kasvikset juuri peittyvät. Anna hautua kypsäksi, noin 15 min. Siivilöi kasvikset liemestä. Kuumenna kerma kattilassa. Soseuta selleri-omenaseos tehosekoittimella. Ohessa pyree kermalla tilkka kerrallaan sopivan paksuiseksi, mausta suolalla ja sokerilla.

Karamellisoitu omena

2 omenaa

3 rkl intiaanisokeria

1 rkl kirnuvoita

2 rkl vettä

ripaus ruususuolaa

Kuori ja leikkaa omenat lohkoiksi. Kuumenna sokeria paistinpannulla täydellä lämmöllä, kunnes se ruskistuu. Sekoita voi joukkoon. Lisää vesi (varo, sokeri voi kuohahtaa). Lisää omenalohkot ja anna hautua karamellissä pehmeäksi. Nosta omenat pannusta ja mausta suolalla. Tarjoa heti.

Jälkiruoaksi meillä on ollut molempina päivinä karpalokiisseliä kermavaahdolla. Onneksi perheeni ei ole sokeristen herkkujen perään. Äiti ja isä rakastuivat matkaeväänäni oleviin raakaherkkupalleroihin ja konvehtien sijaan meillä mutustellaan kuivahedelmiä ja -marjoja sekä pähkinöitä.

Kyllä kehoni pisti kuitenkin tänään jo stopin päälle. Ruoka ei vaan mennyt enää alas ja nyt tekee mieli vain tuoreita hedelmiä ja raikasta teetä. Olen niin kiitollinen, että osaan kuunnella itseäni ja kehoani paremmin ja olen tietoinen vaihtoehdoista!

Joululahjojakin sain. Pukki toi minulle lahjan, joka oli ollut toiveissani jo pitkään. Nimittäin poronnahkarepun! Kiljaisin riemusta, kun avasin paketin! Reppu on aivan ihana! Se on kotoisin Sompion Lapista, Lokan kylästä. Meillä on nyt kaikilla samanlaiset reput; minulla, isällä ja äidilläni. Heidän Lappihulluus on selvästi tarttunut minuunkin. Tosin sitä on istutettu minuun ja kolmevuotiaasta saakka. Se on hassua miten monessa paikassa sydämensä voi tuntea olevan. Lapin tuntureilla, Montmartren kaduilla, Kumpulan lintukodossa ja varmaan viikon päästä Koh Makin paratiisisaarella. Missä kulloinkin sattuu olemaan. Juuri nyt koti keskellä Suomea on parasta ja siitä nautin vielä huomisen.

Lokoisaa joulun jatkoa ihmiset!

Ps. 300 tykkääjää meni rikki Facebook-sivuillani! Kuvittelin siinä kestävän kauemmin. Laitan arvonnan, kun olen kotiutunut Kumpulaan jouluvietosta. Olisiko seuraava arvonta sitten 400:ssa? Vai 500?

Manduka ja sen kaveri.

2011-12-23T06:59:00.000-08:00

Oh, Manduka, uusi elämänkumppanini! Kirkkaanturkoosi matto pääsi testiin heti maanantaina ja voin sanoa sen olevan elämäni kummallisin joogaharjoitus! Enpä olisi uskonut, että joogamatosta voi lähteä tuommoiset vibat! Joka ikinen asana tuntui erilaiselta kuin aiemmin. Matto piti uskomattoman hyvin ja asanoihin sai syvyyttä todella paljon lisää, kun alustaan luotti täysin. Niinpä niin, perustan tulee olla kunnossa. Voin vain kuvitella, kuinka paljon huonolla matolla joogaaminen on salakavalasti vaikuttanut siihen, että asanoita on joutunut hieman varomaan. Pidemmän päälle väärät painopisteet voivat aiheuttaa kipuja ja vaurioita.

Pitävään mattoon kesti kuitenkin hieman myös tottua. Esimerkiksi hypyt läpi eivät aluksi sujuneet yhtä hyvin kuin vanhalla matolla. Vanha matto kun antoi hieman periksi, jos ukkovarvas sattuikin osumaan mattoon, kun hyppäsi eteen. Manduka otti vastaan heti ja se kyllä tuntui! Mutta eipähän tule lintsattua niissäkään ja tekniikka hioutuu samalla.

Taaksetaivutuksissa ja silloissa kohtasin kuitenkin tutun ongelman ja itse asiassa jopa pahemmin kuin vanhalla matolla. Kädet ja jalkapohjat olivat hionneet sen verran, että vaikka kuivasin niitä pyyhkeeseen, ei matto pitänyt tarpeeksi. Vanha matto ei luistanut alta läheskään niin armottomasti kuin Manduka. Matto alkaa siis luistamaan, jos hikoilee.

En todella tiedä kuinka paljon hikeä voin odottaa Thaimaassa. Olen nähnyt kuvia joogashalasta ja seinät siinä näyttäisi olevan, mutta tuskinpa ilmastointia, sillä maalaisjärki sanoo ettei ainakaan voimakas sellainen ole joogassa terveellistä. Ei kun uusi reissu Eerikinkadun Joogakauppaan. Kävin ostamassa vielä puuvillamaton, jonka voin heittää joogamaton päälle viimeistään taaksetaivutuksissa tai jos hiki alkaa lentää kunnolla. Puuvillamatto ei siis vielä ole päässyt testiin ja hieman jännittää miten me kaikki tulemme toimeen keskenämme.

Puuvillamatto pääsee ainakin ensitöikseen pesukoneeseen, sillä se tuntuu kovalta ja liukkaalta. Puuvillamaton idea on, että se suihkutetaan kosteaksi ja antaa siten lisää pitoa ja pehmeyttä, jos joogamatto on kovin ohut tai kova.

Ensi viikko saattaa jäädä osaltani täysin ilman joogaharjoitusta, joten minun, Mandukan ja puuvillamaton yhteinen taival alkaa varsin jännittävissä merkeissä!

Lokoisaa joulua rakkaat lukijani! Käykää tykkäämässä Momentsin Facebook-sivuista, kun 300 tykkääjää pamahtaa rikki, laitan arvonnan kaikkien tykkääjien kesken!

Luomuhiustenvärjäys.

2011-12-21T08:41:00.000-08:00

Ehdin jo maanantai-iltana hehkuttaa Facebook-sivuillani uutta hiusväriäni, joka on vihdoinkin täysin luomu ilman minkään sortin myrkkyjä ja kemikaaleja! Olen kertonut aiemmin, että värjäsin hiuksiani Herbatint-nimisellä ammoniakittomalla kestovärillä. Olin kokeillut kaikkia ekokaupoissa myytäviä kasvivärejä, mutta en yksinkertaisesti saanut lopputuloksesta edes siedettävää, joten tyydyin Herbatintiin.

Ammoniakittoman värin käyttäminen oli kuitenkin vain ongelman sysäämistä sivuun. Hiusväriä ei voi valmistaa luonnollisesti ilman PPD:tä tai PPD-johdannaisia. Minulle on yhdentekevää olenko allerginen niille vai en. Se, että jonkun kasvot ovat turvonneet ppd-johdannaisesta johtuen muodottomiksi tai se on aiheuttanut jopa kuoleman, on vähintäänkin riittävä perustelu lopettaa moisilla myrkyillä leikkiminen. Ulkonäkönsä ylläpitämiseen täytyy olla jokin luonnollisempi ja myrkyttömämpi keino!

En ole vuosiin joutunut maksamaan kampaajalla käynnistä, sillä kampaajaystäväni ovat värjänneet hiukseni. Otsatukan leikkaan heidän kauhukseen Fiskarisin paperisaksilla. Kun vihdoin tulin siihen pisteeseen, että tukkaani ei enää kemikaalitököttejä laiteta, piti alkaa etsimään luomukampaajaa ja alkaa maksamaan kampaajasta normaalia hintaa. Suositusten perusteella päädyin varaamaan ajan Hiusgalleriasta, joka sijaitsee Senaatintorilla osoitteessa Aleksanterinkatu 20 (sisäpihalla).

Hiusgalleriassa ei suinkaan kaikki värjäykset ole luomua ja myrkyttömiä, joten ole tarkkana aikaa varatessasi! Ammoniakiton värjäys ei ole yhtä kuin luomu- tai kasvivärjäys! Minun kuontaloni pääsi Ailan käsittelyyn, joka on erikoistunut kasvivärjäyksiin.

"Harmikseni" en ottanut itsesäni ennen-kuvaa, jotta olisitte voineet verrata värjäystulosta. Olin kuolemanväsynyt illalla kampaajalle lontustaessani ja kuva olisi varmasti joutunut sensuuriin niillä silmäpusseilla ja punaisella sävyllä! Tyvikasvua oli kuitenkin parisen senttiä ja kuparinpunainen värini oli haalistunut todella haaleaksi, sameaksi ja vaaleaksi kuparinvivahteiseksi.

Pääsin seuraamaan värini valmistamista alusta loppuun saakka! Oli ihan huippua nähdä kuinka sörsseli porisi liedellä! Keitoksen joukkoon siroteltiin kahden eri hennajauheen lisäksi täysin samoja aineksia, joita minä käytän ruoanlaitossa, kuten rosmariinia, salviaa, neilikkaa, kurkumaa, merisuolaa ja mustaherukkamehua! Hennallahan saa värjättyä myös ruskean tukan, joten kasvivärjäys ei suinkaan ole ainoastaan punatukkaisten etuoikeus.

Värisörsseli levitettiin hiuksiin lämpimänä, pääni käärittiin turbaanin sisään ja laitettiin lämpökoneen alle muhimaan. Ja tadaa, tässä on lopputulos:

Uskokaa tai älkää, kuvia ei ole käsitelty mitenkään! Värisävy on täydellinen ja tyvi on värjäytynyt todella hyvin! Värihän tekeytyy vielä parin päivän ajan, joten tyvi tasoittuu vielä hieman. Aila sanoi, että värin pitäisi kestää myös todella hyvin toisin kuin olin luullut sen haalistuvan muutamassa pesussa. Tietenkin Thaimaan matkani vaikuttaa värin pysyvyyteen, mutta aion suojata hiuksiani auringossa huivilla (tosin ihan muista syistä kuin säilyttääkseni värisävyn). Suolaveden vaikutusta ei tietenkään voi välttää, se haalistaa väriä väistämättä. Mutta voinpa tehdä tästäkin aiheesta raporttia reissussa.

Muuten en muuttanut hiustyyliäni mitenkään. Polkkatukka on minun juttuni. Jos joskus kyllästyn punaiseen tukkaan, voin värjätä sen kastanjanruskeaksi hennalla tai kasvattaa vihdoin oman värini takaisin. Mutta nyt olen niin fiiliksissä kasvivärjäyksen onnistumisesta, että oma väri saa todellakin odottaa!

Hiusgalleria oli muutenkin aivan ihana paikka. Hyvä ja rauhallinen sijainti eikä paikasta huokunut lainkaan minkäänlainen ituhippiekoilu. Ja Aila oli aivan ihana, aito ja välitön ihminen. Ihanaa. Uusi luottokampaaja on vihdoin löytynyt <3 Suosittelen. Minun hiusteni käsittely maksoi 112 €, eli saman hintaista kuin kemikaalivärjäyskin.

Huumaavan tuoksuinen hipiän hemmotteluhoito kotispassa.

2011-12-17T12:16:00.000-08:00

Jäätävä joulukuinen sade rummuttaa ikkunalautoja. Olisi ihanaa, jos hyytävä vesisade jo loppuisi, mutta eipä tuo sinänsä minua haittaa. Olen viettänyt melkein koko syksyn lauantai-illat kotona Kumpulassa. On niin paljon mukavaa kotipuuhasteltavaa, että ei jaksa käydä keikoilla eikä istua viinilasillisella missään tunnelmallisessa kuppilassakaan. Koti ja aikainen nukkumaanmeno tuntuvat juuri nyt hyvältä.

Sateisen lauantai-illan kunniaksi päätin jälleen hemmotella itseäni pystyttämällä kotispan. Rakastan niin paljon erilaisia vartalonhemmottelutuotteita, voiteita, kuorintoja, naamioita, sörsseleitä, söpöjä purnukoita. Aitoja kasviöljyistä peräisin olevia tuoksuja, öljyjä ja rasvoja. Aaahh, ihmiset, hemmotelkaa itseänne ja toisianne! Kerätkää tyttöporukka ja tehkää hemmotteluhoitoja vaikka keskenänne. Mutta jokapäiväinen arkihemmottelurutiini on parasta. Arjen pieniä iloja. Eikä edes yhtään pieniä, vaan aisteja hiveleviä, eli juuri niitä oleellisia, joiden vaikutuksia ei välttämättä heti oivalla :)

Tällä kertaa avasin taas ruokakaappini ja tutkailin mitä kaikkea sieltä löytyisi sopivan sörsselin valmistamiseksi. Lopputuloksena oli huumaavan tuoksuinen vartalon- ja kasvojenkuorintanaamio, jonka ansiosta koko kylpyhuoneessani leijaili suloinen joulun tuoksu!

Kahvi-kookos-kanelikuorinta

2 rkl kookosöljyä sulatettuna

1 rkl kahvinpuruja (käytin espressojauhatuksella jauhettuja, eli tosi hienoa)

1 tl kalaharinsuolaa

2 tl sitruunanmehua

2 tl hunajaa

1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1/2 tl luonnonvaniljaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa.

Tärkeä huomio koskien kahvinpuruja: jos käytät karkeaa kahvia, kuorinta on liian karkea kasvoille. Espressojauhatuksella jauhetut kahvinpavut ovat sopivan hienoa, mutta eivät silti sovi herkille ja couperoottisille kasvoille. Minäkin kuorin kasvoista vain pahimmat mustapää- ja tukkeumakohdat eli nenänpielet, leuan, ohimot ja kulmakarvojen välin. Kahvinpuruja voi myös käyttää vähemmän, jolloin koostumuksesta saa hellävaraisemman eikä mekaaninen vaikutus ole niin suuri.

Levitä kuorinta suihkussa koko vartalolle. Hiero niissä kohdissa enemmän, joihin haluat tehostaa vaikutusta, kuten selluliittialueet tai karheat kohdat ihossa. Kuori myös niska ja kevyesti kaulan iho. Huuhtele huolellisesti.

Kookosöljy jättää ihon ihanan pehmeäksi, mutta minä upottauduin silti Tropicain Exotic Body Melt-purkkiin. Kyseinen vartalovoi/öljy on ehdottomasti lempihellikkivartalonhoitotuotteeni numero yksi! Koostumus on kerrassaan jotain aivan täydellistä. Kookosöljypohja, jossa on jojobaa ja marulaa. Kookosöljystä johtuen tuote on välillä kiinteämpi, välillä täysin nestemäinen, mutta useimmiten kuin pehmeää voita.

Purkin mukana tulee bambulusikka, jolla tuotetta voi kauhoa hygieenisesti. Tropicain vartalonhoitotuotteita saa ainakin Ruohonjuuresta. Olen testannut niistä kaikkia ja voin sanoa, että jokainen tuote on ihana! Varsinkin body meltit ovat sellaisia, että tekisi todella upottaa itsensä purkkiin kokonaan, jos vain mahtuisi!

Nyt nukkumaanmenoaika meni jo ohi, joten painelen unille! Heippa!

Luonnonkosmetiikka-arvonnan voittajat ja joogamattoasiaa.

2011-12-17T09:28:00.000-08:00

Luonnonkosmetiikka-arvonta päättyi eilen. Osallistujia tuli 94 kappaletta! Oli aivan mielettömän ihanaa lukea teidän positiivisia kommenttejanne ja toiveitanne siitä, mistä haluisitte minun kirjoittavan! Lupaan kirjoittaa enemmän joogasta, olin jopa yllättynyt kuinka moni toivoi joogapostauksia. Ja ihan varmasti kirjoitan luonnonkosmetiikasta. Ja raw food-reseptejä pukkaa jatkossakin. Ja henkilökohtaista löpinääni. Ihanaa, että luette, kiitos kiitos kiitos! Jätin anonyymikommentoinnin päälle, jotta jatkossakin kuka tahansa voi kommentoida.

Askartelin juuri noin sata arpalipuketta (omaan blogiinsa arvonnan linkittäjät saivat kaksi arpaa). Päädyin kuitenkin väkertämään ne käsin, sillä en hallitse tekniikkaa niin hyvin, että osaisin tai edes tietäisin mistään arpakoneista netissä, vaikka epäilenkin sellaisia jo olevan. Tuskin kukaan monia tuhansia lukijoita omaava bloggari käsin askartelee arpojaan :) No, siihen on vielä matkaa, vaikka lukijamäärät ovatkin pompanneet reilusti toisen tuhannen puolelle päivässä Nooran yllätysmainoksen jälkeen. Nooralle varmaan kuuluu osittain kiitos, että Moments on ylipäätään olemassa. Nooran blogistahan oma elämänmuutokseni on alun perin lähtöisin, kun etsin vastauksia vatsavaivoihini muutama vuosi sitten. Enpä olisi tuolloin aavistanut mihin kaikkeen se vielä minut saattaakaan.

Mutta asiaan, nimittäin arvonnan voittajiin! Madaran Touch of Magic-paketin voitti Anu kommentillaan:

1. Pidän kirjoitustyylistäsi ja useimmat asiasisällöt myös kiinnostavat.

2. Erityisesti olen kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, hyvinvoinnista, luomusta.

3. Kokeiltu on moniakin, tällä hetkellä käytössä mm. Frantsilan kasvovesi, Madaran kasvojen puhdistusvaahto, Vihreän kosmetiikan palashampoo ja hiushuuhtelu, kookosöljy, manteliöljy

4. Yleensä ihan kaupasta suoraan: Ruohonjuuri ja Ekolo yleisimpänä.

Santen-meikkipaketin suhteen onnetar suosi nimimerkkiä Andee, jonka vastaukset kuuluivat seuraavanlaisesti:

1. Löysin tänne vasta pari päivää sitten kemikaalicocktailin kautta ja tästä tulikin heti yksi suosikeistani. Minua viehättää selkeät ja raikkaat sivut, josta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa, sekä myös se että blogistasi tulee niin hyvälle mielelle.
2. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa lukea ehkä eniten ihonhoidosta ja luonnonkosmetiikasta, mutta kyllä kaikesta muustakin hyvään oloon liittyvästä.
3. Olen vasta aloittanut kosmetiikan vaihdon luonnollisempaan suuntaan. Ensimmäisenä vaihtoon meni kasvotuotteista voide, puhdistusaineet ja kasvovesi (testauksessa Hauschkan valikoima). Käsi- ja jalkavoiteena käytän manteliöljyä, toimii mainiosti!
4. Tykkään tilailla netistä, mutta olisi tietysti kätevää jos peruskosmetiikka (suihkusaippuat, shampoot, dödöt yms.)löytyisi ihan lähimarketista.

Laittaisitteko minulle yhteystietonne osoitteeseen hetkia(at)gmail.com, niin postitan joululahjat teille! Jos en 23.12 mennessä ole saanut yhteystietojanne, arvon uudet voittajat, jotta saan paketit postiin ennen reissuun lähtöäni!

Reissusta puheenollen, kävin tänään ostamassa uuden joogamaton. Olen tuskaillut joogamattoni kanssa nyt ties kuinka pitkään. Luistaa, ei luista. Mikään ei auta. Olen hinkannut mattoa kaikella mahdollisella aina juuriharjasta karhunkieleen. En ole enää vähään aikaan voinut haaveillakaan prasarita padottanasanoiden teosta matolla, vaan on ollut pakko siirtyä lattialle. Eilen lähti taaksetaivutuksissa jalat melkein alta. Ja kädet luisuvat urdhva dhanurasanassa (silta) mihin sattuu. Petri sanoi, että minulla on maailman huonoin joogamatto (Bodhi Yoga-merkkinen) ja passitti minut matto-ostoksille.

Suuntasin siis tänään Eerikinkadun Joogakauppaan jouluostosten lomassa. Petri suositteli minulle Bhu-mattoa, josta hän kuulemma itse kovasti pitää. Myyjänainen kertoi puolestaan, että kyseinen matto ei ole hänen lempparinsa. Kaikkihan riippuu omasta joogatyylistä ja siitä, kuinka paljon hikoaa. Kun sain näppituntuman Bhu-mattoon, se ei tullut kuuloonkaan. Muistutti ensimmäistä joogamattoani, jonka kanssa emme koskaan ystävystyneet. Testailin ja tunnustelin mattoja aikani ja lopulta sopivia kandidaatteja löytyi kaksi. Toinen oli Manduka-merkkinen matto ja toinen luonnonkuminen Yaa-matto. Jälkimmäinen tuntui ihanan pitävältä, mutta se painoi 3,7 kiloa ja tuntui lisäksi liian kovalta, sillä olen tottunut todella paksuun ja pehmeään mattoon. Päädyin siis kirkkaanturkoosiin Mandukaan. Ainakin matto loistaa joogasalissa, jollei muuten :D

Nyt pitäisi vielä pestä matto ja se pääsee testiin heti maanantaiaamuna. Kerron sitten kokemukseni matosta! Nykyinen matto saa jäädä kotimatoksi rauhalliseen venyttelyyn. Olisin varmasti hajottanut sillä selkäni muuten. Hyvään mattoon kannattaa siis panostaa! Suosittelen lämpimästi Joogakaupan valikoimaan tutustumista, sillä laadukkaiden mattojen lisäksi palvelu on oikeasti asiantuntevaa. Mistään tavallisesta urheilukaupasta tuskin saa astangajoogaan perehtyneeltä ihmiseltä neuvoja sopivaan joogamattoon. Sopivan joogamaton löytyminen on myös henkilökohtaista ja tuskin se oikea kävelee vastaan ensimmäisellä kerralla. Tiedän monia, joiden mielestä nykyinen mattoni on maailman paras. Minulle se ei vaan kuitenkaan sovi.

Nyt pystytän sateisen lauantai-illan kunniaksi kotispa hipiän hemmotteluhoitolan! Katsotaan minkälaisia sörsseleitä saan aikaan! Reseptit tulevat myöhemmin. Huomenna onkin luvassa viimeinen meikkikurssi tämän vuoden puolella (yksityinen ryhmä, siksi en ole mainostanut) ja pian saa aloittaa kyllä lähtölaskennan Thaimaahan!

Tunnelmallista lauantai-iltaa! Ottakaa rennosti, toivoo arvonnan virallinen valvoja:

Nirvanassa.

2011-12-15T09:58:00.000-08:00

Kylläpäs väsymys painaa silmässä tällä hetkellä! Alkuviikosta kalenterini on täyttynyt päivätöitä lukuunottamatta ihanista menoista. Maanantaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa baletissa. Mikäs olikaan sen parempi aloitus baletin katselusta nauttimiselle kuin Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas? Lumouduin totaalisesti. Jos en olisi hurahtanut jo joogaan, ryhtyisin varmaan ballerinaksi. En voi käsittää, että ihmiskeho pystyy moisiin loikkiin ja liikkumaan niin sulavasti! Tosin niin ajattelin joskus joogastakin, kunnes olen itse saanut todistaa itselleni, että oman kehon rajoitteet ovat lähinnä korvien välissä ja saamattomuudessa.

Olen nyt toista viikkoa peräkanaa Petri Räisäsen intensiivikurssilla ja aamuherätykseni ovat joka päivä klo 4.30. Baletissa käymiset ovat siis hieman verottaneet unirytmiä, mikä näkyy tällä hetkellä kirjaimellisesti silmäpusseina. Normaalisti laitan koneen kiinni iltaisin kello 20 ja käyn nukkumaan ysin maissa, jotta jaksan herätä näihin myrskyisiin ja sateisiin aamuihin. Joogapostaukset muhivat mielessä ja niitä olette arvonta-kommenteissa toivoneetkin. Sekös vasta ilahduttaa, sillä joogasta voisi höpötellä ikuisuuden! Olen vain todennut, että siitä kirjoittaminen on omalla tavallaan minulle vaikeaa. Jooga on jotenkin niin mielettömän lähellä sydäntä... tai ihan joka puolella. Varsinkin tällä viikolla on ollut todella ihania kokemuksia harjoituksessa, sen jälkeen ja ylipäätään Petrin ja Wambuin aivan ihanasta avustuksesta. On vaikea pukea niitä tuntemuksia sanoiksi, enkä halua kirjoittaa joogaan liittyen ns. järkitekstiä. Sitä voi lukea kirjoistakin. Ehkä tavoititte mitä koitin sanoa? Mutta fiilistelypostauksia on varmasti tulossa ja mikäli Koh Makilla nettiyhteydet pelaavat, syötän teille henkistä huttua koko tammikuun ajan ;)

Alkuviikon rientoihin palatakseni. Ekologisiin tuotteisiin keskittynyt pr-toimisto Sugar Helsinki lähestyi minua tovi sitten. Sain sieltä kokeiltavaksi joitakin tuotteita sekä mahdollisuuden vartalohoitoon ekokauneushoitolassa! Kuten olen aiemminkin maininnut, olen täysin hullaantunut SPA-tuotteista olivatpa ne sitten peräisin ruokakaapista tai söpöstä ekopurnukasta. Hemmottelua ei voi koskaan olla liikaa ja mielestäni jonkinlainen kotispa-touhu pitäisi kuulua jokaiseen arkipäiväänkin.

Kyseessä oli detox-vartalohoito ja sen tarjosi Espoon Saunalahdessa sijaitseva Hyvinvointila Gabrielle. Ensiksi ajattelin, että onpas mesta kaukana. Omakotitaloalueella jossain keskellä Espoota, joka on minulle tuikituntematonta seutua. Kokemus kuitenkin karisti kaikki ennakkoluuloni! Matkustaisin milloin tahansa uudestaan tuohon tunnelmalliseen ja kauniiseen hoitolaan! Bussimatka oli sitäpaitsi rentouttava. Sai oikeasti pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi työpäivän jälkeen. Huomasi taas kuinka oma elämä on rutinoitunut Kumpula-Vallila-Keskusta-alueelle. Välillä on ihan hyvä hypätä linja-auton kyytiin ja körötellä pois kaikesta helposta mikä on lähellä.

Hoito tehtiin Organicspan tuotteilla. Kyseessä on hoitolasarja, jonka raaka-aineista jopa 98 % on luomua. Lainaan tähän esittelytekstiä Sugar Helsingin sivuilta:

Organicspa on ylellinen, puolueettomasti sertifioitu orgaaninen ja vegaaninen sarja, jota saa ainoastaan kauneushoitoloista ja kylpylöistä.

Organicspa vaalii kahta keskeistä arvoa: luksusta luonnosta sekä totuus on etiketeissä. Organicspan kaikki tuotteet sisältävät yli 70 prosenttia orgaanisia sertifioituja ainesosia, aina jopa 98 prosenttiin asti. Aina, kun orgaaninen ainesosa on saatavilla Reilun kaupan tuottajalta, Organicspa ostaa raaka-aineet heiltä tukien näin kehitysmaita.

Organicspa-tuotteet sisältävät lääkinnällisinä pitoisuuksina sertifioituja orgaanisia ainesosia sekä 100 prosenttisesti luonnollisia raaka-aineita. Tuotteet ovat ylellisen pehmeitä ja niiden tuoksuilla on terapeuttinen vaikutus.

Sain mukaani hoidosta Organicspan esitteen, jossa kerrottiin sarjasta vielä tarkemmin ja se sai minut vakuuttumaan läpinäkyvyydestä ja sarjan laadukkuudesta. Vertailun vuoksi vaikka Ecocert-sertifikaatin omaavilta tuotteilta ei vaadita luomua kuin reilu 20 prosentin verran.

Sitten itse hoitoon. Miten kuvailisin sitä sortumatta liian siirappisiin sanavalintoihin? Ehkä tyydyn vain toteamaan, että taisin viettää kaksi tuntia elämästäni nirvanassa. En ole ikinä elämässäni tullut noin hemmotelluksi! Tiia aloitti detox-vartalohoidon selän hieronnalla, jota seurasi vartalon kuorinta. Sen jälkeen minut käärittiin kirjaimellisesti pakettiin ja naamion vaikuttaessa tehtiin päähieronta. Päähieronnan aikana säpsähtelin jo muutamaan otteeseen nirvanan ja tämän maailman välillä. Tiialla oli ihan mielettömät kädet ja todella ihana kosketus ja otteet.

Hoito tuli myös täydelliseen saumaan muutenkin. Jostain syystä en ollut palautunut kyseisenä päivänä aamun joogaharjoituksesta ja kehossani oli omituista kipua vähän joka puolella. Hoidon jälkeen kivuista ei ollut enää tietoakaan. Tiia ei myöskään hoitanut pelkästään kehoa vaan kokonaisvaltaisesti myös mieltä ja sielua. Tiia yhdistää hoitoihin aina energiahoitoa tekemättä siitä yhtään hihhulia.

Hoidon jälkeen nesteet todella lähtivät liikenteeseen. Suuta kuivasi ja ravasin vessassa alvariinsa. Lisäksi kotiin päästyäni jopa heikotti. Tiia sanoikin, että kannattaa ottaa todella iisisti hoidon jälkeen ja käydä vain makuulleen mikäli mahdollista.

Kerrankin saan mainostaa jotain oikein sydämeni pohjasta ja mikäs sen parempi ajoitus kuin juuri ennen joulua! Jos et ole vielä hankkinut läheisillesi joululahjoja, unohda kaikki materialismi ja hanki sen sijaan lahjakortti Gabrielleen. Teet taatusti lahjan saajan mielettömän onnelliseksi! Niin ja vinkkinä vaan, että jos kukaan ikinä tahtoo lahjoa minua jollain joulu- tai synttärilahjoilla tai ihan millä vaan, Gabrielle kelpaisi minulle kyllä milloin tahansa! Kuten sanottua, hemmottelun pitäisi kuulua arkeen, mutta nyt lupaan itselleni, että ensi vuonna hemmottelen itseäni säännöllisesti erilaisissa hoidoissa!

Pahoittelut muuten iPhonella otetuista kuvista, jotka eivät tee oikeutta hoitolalle. Minulla ei ollut järkkäriä mukana, vaikka olisi kyllä pitänyt!

Pyörremyrskykakku.

2011-12-09T23:30:00.000-08:00

Vihjailin alkuviikosta Facebook-sivuillani raportoivani itsenäisyyspäivän mangojuustokakusta. Viikko on melkein vierähtänyt, mutta raportti tulee tässä.

Sain itsenäisyyspäivänä kunnian kestitä rakkaita ystäviäni ja päätin valmistaa heille herkullista raw mangojuustokakkua. Täytteestä tulikin ihanan samettinen, makean mangoinen ja lisäksi koko komeudesta mielettömän korkea; täytettä piisasi irtopohjavuoan reunoille aivan piripintaan saakka. Höystin täytettä reilulla määrällä irish mossia saadakseni siihen korkeutta ja kuohkeutta ilman suurta määrää cashewpähkinöitä. Kaikki onnistui täydellisesti, kunnes:

KYLLÄ! Olin laittamassa kakkua pakastimeen jähmettymään. Olin joutunut käyttämään vanhaa irtopohjavuokaani, sillä en löytänyt uutta mistään. Ilmeisesti se oli jäänyt Kulmahuoneelle. Vanhan vuoan pohja ei ole mitään pitävintä sorttia. Kakkua nostaessani tiedostin, että pohja saattaa irrota. Kaikki kävi kuitenkin salamannopeasti. Luulin, että vuoka oli hyvin hallussani, mutta yhtäkkiä reunat löystyivät ja irtosivat! Refleksini toimivat sen verran nopeasti, että sain pelastettua kakun pohjan ja osan täytteestä, joka levisi pitkin keittiön tasoja. Mutta suurin osa läsähti valkoiselle puulattialleni!

Tilanne oli ihan käsittämätön! Sen sijaan, että olisin päästellyt suustani ärräpäitä, en voinut kuin tuijottaa pyörremyrskyä keittiössäni epäuskoisena. Ensimmäisenä päähäni pälkähti ajatus, että tästä on saatava kuva! Hehhehehe, en voinut kuin hekotella tilanteelle itsekseni. Talon isäntäkin kiinnostui lattialle läsähtäneestä kermaisen näköisestä täytteestä, mutta työnnettyään siihen kuononsa, luikki äkkiä pakoon.

Koko komeudessa oli melkoinen siivoaminen. Mutta hyvä puoli oli se, että tulipahan hinkattua putipuhtaaksi joka ikinen kolonen keittiön kaappien alaosista ja vähän muualtakin. Kissakattinen koitti loikkia sotkun läpi ruokakupilleen, mutta kirjaimellisesti luikastui täytteeseen. Harmi etten saanut ikuistettua tilannetta, kun konttasin itse samaan aikaan lattialla luutun kanssa :D

Lusikoin pöydälle levinneet täytteet takaisin kakkuun ja koitin siistiä vuoan reunoja. Uskokaa tai älkää, mutta kakku levisi vielä toistamiseen! Tällä kertaa kuitenkin pöydän päällä! Toisen kerran täytteet lusikoituani, päätin olla yrittämättä puhdistaa vuoan reunoja ja kiikutin kakun pakastimeen jähmettymään.

Komea ja korkea kakku oli enää muisto vain! Vieraat olivat kohta tulossa ja jotain piti keksiä. Improvisoin nopeasti kakulle koristuksen jääkaapin uumenista ja hyvä siitä tuli. Lättänä verrattuna alkuperäiseen, mutta juuri oikeanlainen, sopivan särmikäs. Naureskelin jälkeenpäin, että sen siitä saa, kun koittaa suorittaa täydellisen kakun valmistusta. Pitäisi vaan antaa luovuuden virrata vapaasti ja huiskia menemään!

Koitan muistella kakun reseptin, mutta hässäkän keskellä en arvatenkaan ehtinyt kirjoittaa aineksia muistiin.

Pyörremyrskykakku

Pohja

1 1/2 dl manteleita (liota yön yli ja huuhtele)

1 dl pehmeitä taateleita

3 rkl carobjauhetta

1 tl vaniljaa

1 tl kanelia

ripaus kalaharin suolaa

Hienonna mantelit monitoimikoneessa muruksi. Lisää loput ainekset ja hienonna, kunnes taikinasta muodostuu kiinteä pallo. Painele (pitävän) irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte

6 dl kuivaa irish mossia

2 dl cashewpähkinöitä (liota muutama tunti)

2 dl kuivattua mangoa (liota muutama tunti, säästä vesi)

1-2 kypsää mangoa

1 dl juoksevaa luomuhunajaa tai agavea

2 tl vaniljaa

1 rkl tocotrienolsia

muutama tippa appelsiiniöljyä

mangojen liotusvettä

Valmista täyte kolmessa osassa, sillä sitä tulee sen verran reilusti. Liota irish mossia yön yli reilussa vedessä. Levä turpoaa yön aikana ja moninkertaistaa kokonsa. Huuhtele se huolellisesti ja blendaa sileäksi geeliksi veden kanssa. Jaa täytteen ainekset noin kolmeen osaan. Aloita valmistus murustamalla cashewpähkinät pienen vesimäärän kanssa blenderissä. Lisäile muut ainekset ja surauta blenderissä aivan sileäsi massaksi. Sekoita isossa kulhossa erissä valmistettu täyte ja kaada kakkupohjan päälle. Laita pakastimeen jähmettymään.

Koristele kakku haluamallasi tavalla. Minä improvisoin ja käytin mansikoista ja kookosöljystä blendattua kastiketta, vadelmia, kiiviä ja raakasuklaan palasia.

Taikin joulumyyjäisten luovia herkkuja.

2011-12-06T00:34:00.000-08:00

Kävin lauantaina Taikin joulumyyjäisissä. Olisin halunnut ostaa jokaisesta pöydästä jotakin. Aivan ihania juttuja olivat taikkilaiset luoneet! Rakastuin varsinkin valokuvaprintteihin, magneetteihin ja kortteihin. Niin paljon kauniita kuvia. Erityisiä sydämen tykytyksiä aiheuttivat Julia Strandin pienet toteemieläimet. Niin söpelöisiä pikku otuksia! Käteisvarani olivat kuitenkin sen verran rajalliset, että pikku ötökät jäivät nököttämään sinne.

Mukaan tarttui kuitenkin muutama kiva ja hyödyllinen ostos, kuten ihana seinäkalenteri vuodelle 2012, joka tulee olemaan varmasti huikea vuosi, joten sille kannattaakin omistaa hieno kalenteri.

Seinäkalenterin on kuvittanut 12 nuorta taiteilijaa. Kalenterit menivät kuin kuumille kiville ja olin onnekas, että ehdin napata omani! Suosikkini kalenterista on ehdottomasti lokakuu ja pöllöt. Haluaisin ripustaa kaikki kuvat seinälle jo nyt!

Toinen kalenteri on laukkumallia. Elän tällä hetkellä iPhonen kalenterin varassa ja jos sille tapahtuisi jotain, olisin luultavasti melko eksyksissä siitä missä minun pitäisi kulloinkin olla. Särmikäs ja sopivan kokoinen kalenteri on ollut hakusessa jo tovin, mutta en ole kelpuuttanut yhtään yksilöä, kunnes kohtasin tämän kultakantisen Epicalypse 2012-kalenterin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Olin harkinnut tylsän Moleskinen tai jo niin nähdyn Paolo Coelhon kalenterin hankkimista, mutta onneksi jaksoin vielä odottaa. Kultaiset kannet, kalenterin taakse kätkeytyvä tarina Mayoista ja vuodesta 2012 sekä scifihenkinen kuvitus ovat kaikessa överiydessään kerrassaan täydellistä. Ensi vuonna jokainen päivä on takuulla jollain tavalla erityinen ja hymyilen aina, kun kaivan kalenterin laukustani.

Viimeinen ostokseni oli kaunis valokuvaprintti kauniilta tytöltä, jonka nimeä en tiedä. Hänellä oli myynnissä niin kauniita kuvia, että oli totisesti vaikea päättää minkä niistä ostaisi. Päädyin kuitenkin tähän uikkarikuvaan. Mielettömän kaunis kuva, kauniit värit ja monta tunnetilaa, ajatusta ja muistoa esiintuova. Jotenkin menneen kesän fiilistä. Ihana, ihana. Se riittää.

Eniten ihanaa oli se, että sai maksaa nuorille taitelijoille heidän töistään. Heitä kaikkia haluaisi kannustaa ja tukea. Luovuus on niin herkkää ja sen ilmentäminen ei ole niin helppoa, sillä meistä jokaisella on ties kuinka paljon lukkoja avattavana. Ulkoa päin tulevat paineet, keskinäinen kilpailu, odotukset ja kritiikki saavat luovuuden helposti tukkoon. Omia lukkoja tässä onkin availtu jo hyvä tovi. Olen niin kiitollinen, että olen saanut kasvaa ja oppia itsestäni, oppia luottamaan omaan sisimpääni, silmääni ja intuitiooni. Monta vuotta sitä tulikin elettyä luukut kiinni, piilossa elämältä ja ihmisiltä. Täytynee kirjoitella aiheesta enemmän, mutta tässä nyt nämä luovat herkut.

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! Tulin juuri joogasta. Petri Räisäsen kahden viikon intensiivi on jälleen menossa. Nyt mörkösmoothie nassuun ja seuraavaksi raw mangokakun tekoon! Reseptiä täällä tai CocoVin puolella myöhemmin. Kandee muuten tsekata CocoVin puolelta jouluisen suklaani resepti, täyttä herkkua!

Sitruunaruohotahna.

2011-12-04T23:17:00.000-08:00

Lupasin postata eilisestä aamiaisestani. Siinä ei smoothien lisäksi ollut mitään kovin ihmeellistä. Herkkukräkkereitä ja iso luomuespressosta valmistettu latte. Perus sunnuntaisetti. Paitsi että saatatte ehkä muistaa heikkouteni erilaisiin päällistahnoihin.

Kas tässä jälleen tahnaohje, simppeli ja nopea, mutta aivan taivaallisen herkullinen. Sopii minkä tahansa leivän tai kräkkereiden päälle, mutta myös lisukkeeksi raw falafelien ja pyöryköiden kanssa, salaatin kylkeen tai vihannestikkujen dipiksi. Tahnan salaisuus piilee sitruunaruohossa. Mikään missä on sitruunaruohoa ei voi olla muuta kuin herkullista.

Sitruunaruohotahna

1 pehmeä avokado

1/2 limen mehu

1 tl luomuhunajaa

rouhittua mustapippuria

2 cm pätkä hienoksi silputtua sitruunaruohoa

2 rkl hienoksi silputtua tuoretta korianteria

juustokuminaa

jauhettua chiliä

ripaus kalaharin suolaa

Tilsi avokado haarukalla. Purista joukkoon limen mehu ja sekoita. Lisää loput mausteet ja yrtit ja sekoita.

Aamiainen kylpyhuoneessa ja meikkipussin uudet asukit.

2011-12-04T02:48:00.000-08:00

Tämän aamun aamiainen on suorastaan läsnäolon ja tietoisen syömisen riemuvoitto. Vai olisiko se sittenkin vain rennosti ottamista ja sunnuntaiaamufiilistelyä Björkin tahtiin? Sovitaan niin, että tuo jälkimmäinen.

Yleensä nautin kyllä vihersmoothieni keittiönpöydän ääressä, mutta tänä aamuna nukuin melkein kymmeneen (!?) ja siitäkös aamutoimeni menivät sekaisin, joten vihersmoothien nauttiminen kylpyhuoneessa samaan aikaan meikaten sopi kuvioon varsin mainiosti.

Smoothien tein mantelimaitopohjaan, seuraksi pinaattia, tyrnejä ja banaania. Mantelimaitoon tehdyt smoothiet ovat silkkaa herkkuosastoa ja niihin tykästyvät taatusti perheen pienimmätkin. Tässä vielä tämän aamuinen C-vitamiinipommin ohje:

Kermainen tyrnismoothie

kourallinen pinaattia

banaani

50-70 g tyrnejä

2 tl tyrnijauhetta

2 tl lakkajauhetta

mantelimaitoa

Surauta smuutiksi ja nauti heti.

Jos muuten jollakulla sattuu olemaan tietoa, mistä löytyisi tyrnejä edullisesti niin saa vinkata! Olen ostanut omani Stokkan Herkusta ja ne ovat kyllä törkykalliita, 100 g maksaa kolme euroa! Ryöstöä!

Sitten esittelyyn meikkipussin uudet asukit, jotka muuttivat pussukkaan eilen. Ranskalainen Terre d'Oc on kiinnostanut minua jo vuoden päivät ja viimeisellä Pariisin reissullanikin tiirasin heidän Montmartren liikkeeseensä, mutta kassit notkuivat tuolloin jo niin paljon muuta kosmetiikkaa, että jätin Terret ostamatta. Nyt nuo meikit ovat rantautuneet Life-luontaistuotekauppojen lisäksi myös Ekoloon ja eilen en voinut enää välttyä heräteostoksilta. Mukaan lähti mineraalimeikkivoide, kajal sekä jauhemainen luomiväri.

Terre d'Ocilta löytyy meikkien lisäksi myös ihon- ja vartalonhoitotuotteet ja sarjan ideologia perustuu maailman naisten kauneusrituaaleihin. Kerrassaan ihastuttava ideologia! Ihonhoitotuotteistä löytyy mm. balilaisen, intialaisen ja marokkolaisen naisen kauneusrituaaleihin pohjautuvia tuotteita ja raaka-aineita. Esimerkiksi Balin naisen tuotteet pohjautuvat kookosöljyyn. Meikkituotteista puolestaan löytyy perinteinen intilaisen naisen käyttämä kartionmallinen kajalkynä.

Testasin meikit samantien. Olen myyty. Mineraalimeikkivoide on aivan ihana! Peittää uskomattoman hyvin ja jättää mielettömän kauniin samettisen ja himmeän kuulakkaan pinnan! Värivaihtoehtoja on vain kaksi, mutta veikkaan niiden sulautuvan monensorttiseen ihonväriin.

Jauhemaisia luomivärejä olen kaivannut jo pitkään, sillä Make Up Storella työskennellessäni ne kuuluivat vakiotuotteisiini asiakkaille meikkejä tehdessä. Jauhemainen luomiväri kimaltaa ihanasti. Sitä voi käyttää yksistään tai töpötellä kiinteän luomivärin päälle, mikä antaa värille kauniin efektin. Tuote toimii loistavasti myös voidemaisen luomivärin päälle töpöteltynä. Mukaan lähti perus vaalea kultaan vivahtava sävy.

En voinut olla testaamatta myös kartionmallista kajalia, sillä se on kovin sympaattisen näköinen. Perinteinen intialainen kajal löytyy ainakin saksalaiselta Lakshmi-merkiltä, jota ei myydä Suomessa. Tykästyin kajaliin heti, sillä se on näppärän kokoinen ja muotoinen ja siksi helppo käyttää. Levittyvyys oli hyvä ja jäljen sai pehmennettyä helposti. Koostumus tuntuu sen verran jämäkältä, että veikkaan kestävyyden olevan huippuluokkaa.

Näppituntuma muihinkin Terre d'Ocin tuotteisiin on todella hyvä ja aion täydentää varastoja pikimmiten. Värivalikoimassa olisi toivomisen varaa, mutta sarja on niin ihana, että annettakoon suppeat sävyt anteeksi. Niin ja maahantuojan mukaan Terre d'Ocin ripsiväri on maailman paras luonnonkosmetiikkaripsiväri. Siitä vaan testailemaan, hinnatkin ovat erittäin kohtuulliset!

Mitä muuta aamiasipöydästäni löytyi, siitä bloggaan myöhemmin. Luvassa myös reportaasi Taikin joulumyyjäisten löydöksistä. Nyt lähden suristelemaan kohti keskustaa ja poikkean ehkäpä Vanhan joulumyyjäisissä myös. Tarkoituksena olisi kuitenkin metsästää miniurheilusortseja Thaimaata varten. Olen alistunut minisortrikohtalolle ihan vain varmuuden vuoksi.

Toisen joulukalenteriluukun kunniaksi luonnonkosmetiikka-arvonta!

2011-12-02T10:19:00.000-08:00

Pidän kai nyt sitten jonkin sortin epävirallista joulukalenteria teille lukijoilleni. Jos inspiraatiota ja aikaa riittää, keksin jokaiselle luukulle jonkin kivan jutun taikka bloggauksen! Tänäaamuna kävin täydentämässä Natcosilla kosmetiikkavarastojani lähinnä Thaimaan reissua varten. Mukaan tarttui hieman heräteostoksia, joten päätin järjestää blogiini arvonnan sateisen päivän piristykseksi!

Palkintoja on peräti kaksin kappalein! Ensimmäinen palkinto on Madaran Touch of Magic-pakkaus, joka sisältää käsivoiteen, huulivoiteen sekä yövoiteen. Madara on ihana latvialainen luonnonkosmetiikkasarja, jossa on kyllä skandinaavinen tuulahdus ja tuoksut tuovat mieleen aamukasteisen satumetsän. Lisäksi pakkaukset ovat kauniita ja yksinkertaisia.

Toinen palkinto on Santen meikkipaketti, joka sisältää aurinkopuuterin, trio-luomiväripaletin, kajalin, hopeisen eyelinerin sekä sokerina pohjalla Providan aloe vera, mirha, C-vitamiini-ampullit. Santen meikit ovat mielestäni hyviä ja niissä on riittävästi pigmenttiä, vaikka hehkuttelenkin pääsääntöisesti Couleur Caramelia. Santen pakkauksissa olisi jotenkin toivomisen varaa, mutta sisältö on tärkein! Provida puolestaan on uusi suosikkini ihonhoitotuotteissa. Sarjan ideologia nojautuu muuten ayurvedaan. Tuotteiden INCI-luettelot hivelevät silmiä. Laadukkaita raaka-aineita, vähän kemikaaleja. Tuotteet todella tehoavat.

Ei siis hullummat palkinnot! Arvontaan voi osallistua vastaamalla kommenttiboksiin seuraaviin hyvinkin vaikeisiin kysymyksiin:

1. Miksi tykkäät tai et tykkää lukea Momentsia?

2. Mistä asioista haluaisit lukea blogissani? Mikä olisi erityisen kiinnostavaa?

3. Mitä luonnonkosmetiikkatuotteita käytät?

4. Mistä ostaisit mieluiten luonnonkosmetiikkatuotteesi?

Laitan anonyymikommentoinnin mahdolliseksi arvonnan ajaksi, jotta kaikki halukkaat voivat osallistua arvontaan. Jos linkität arvonnan omaan blogiisi, on se yhtä kuin kaksi arpalipuketta, kirjoita tuolloin vastauksesi perään, että olet oikeutettu kahteen lipukkeeseen. Vastausaikaa on kaksi viikkoa, elikkäs arvonta päättyy perjantaina 16.12 klo 23.59. Toivottavasti saan paljon vastauksia, sillä vuorovaikutus lukijoiden kanssa on parasta palautetta :) Käykää muuten tykkäämässä Facebook-sivuani!

Lähtölaskenta Thaimaahan alkaa!

2011-12-01T08:23:00.000-08:00

Se olisi sitten joulukuu nyt! Ja sehän tarkoittaa sitä, että korkkasin tänään aamukampani eli avasin joulukalenterin ensimmäisen luukun, siis toisinsanoen lähtölaskenta kohti unelmia ja Thaimaan joogaretriittiä on alkanut! Kolme ja puoli viikkoa paratiisisaarella joogaa, joogeja, meditaatiota, energiaparannus- ja joogan avustustekniikkakurssia, freesiä ruokaa, aurinkoa, kookosvettä ja ennen kaikkea etäisyyttä tästä kaikesta, ensimmäinen pitkä lomani sitten kesän 2007! Kyllä tähän saa vähän hypetystä liittää, minusta vähän tuntuu siltä :D

Astelen koneeseen Uudenvuodenpäivänä, siis tasan kuukauden päästä. Aion pitää reissusta päiväkirjaa blogissani toimivan nettiyhteyden puitteissa. Ajattelin kuitenkin myös jakaa täällä reissuun valmistautumisfiilistelyjä ja mahdollisia vinkkejä. Ensimmäinen niistä tulee tässä.

Kävin keskustelua Petriä avustavan Wambuin kanssa ruokavaliostani. Retriitillä tarjotaan thaityylistä kasvisruokaa. Kypsennettyä, mutta paljon myös thaityylisiä salaatteja sekä luonnollisesti myös tuoreita hedelmiä. Minulle sopii ihan hyvin syödä salaattien ohella myös kypsennettyä ruokaa, sillä raaka-aineet ovat kuitenkin tuoreita. Aamiaisen suhteen olen kuitenkin ehdottomampi. Aamiaisella on tuoreita hedelmiä, leipää ja jogurttia. Pitkä viikonloppu tällä aamiaisella menisi, mutta kuukausi ei. Ei varsinkaan joogan kanssa. En voi myöskään kuvitella syöväni kuukautta pelkkiä hedelmiä aamiaiseksi, kun olen tottunut puhdistavaan vihersmoothieen.

Ratkaisu on siis tässä: Personal Blender. Minikokoinen matkablenderi, joka on raw foodistien keskuudessa tunnettu kapistus. Wambui lupasi, että saan aamuisin keittiöstä haluamiani vihreitä ja höysteeksi hedelmiä ja voin surauttaa tarjolla olevista raaka-aineista smoothieni itse. Sehän passaa minulle hyvin. Aion nimittäin kiikuttaa mukanani myös MSM-jauheen, chiasiemeniä sekä spirulinaa, jotta saan smuuteihin lisähöysteeni.

Blenderi saapui tänään. Tilasin sen saksalaisesta nettikaupasta Keimlingistä, mistä olen tilannut myös Vitamixini. Myös Amsterdamissa tapaamani Diana Storen nettikaupassa myydään Personal Blenderiä ja vieläpä hieman edullisemmin. Maksoin omastani 89 € plus postikulut 15 €, kun Dianalla se olisi ollut 74 €.

Kätevältä vekottimelta se vaikuttaa eikä paina paljon mitään, saatika vie tilaa rinkassa. Saa nähdä kuinka toimii käytännössä. Ehkäpä teen harjoitussmuutin jo huomenaamulla.

Nyt jatkan thaifiilistelyjä bataatti-tattarinuudeleiden ja thai-kookoskastikkeen kera! Palaillaan taas ja laittakaahan kommentteihin reissukokemuksianne/vinkkejänne!